Kesäaika

Ihan näin aluksi ajattelin muistuttaa, että muistittehan kaikki siirtää kellot tunnilla juhannukseen päin viime yönä, tai sitten aamuna, kun heräsitte? Jos et niin nyt viimeistään kannattaa kellot siirtää.

Mutta voitteko hei kuvitella, millaisen viestin sain ystävältäni eilen illalla? Tätä ei pystyny lukemaan nauramatta. Näin se viesti kuta kuinkin meni:

"Kuulin ystävältäni, että kelloja pitää siirtää tunti. Toin juuri makkarin kellon olkkariin ja vein olkkarin kellon kylppäriin. Mikron kello oli vaikein. Nyt se on makkarissa. Meniköhän tää näin oikein? Kyl siinä se tunti meni, eikös niitä pitänytkin tunti siirtää? Oon kyllä nyt ihan puhki, mutta toivottavasti tein oikein. Tää on kyllä niin turhanpäiväistä. Nyt joudun odottamaan taas koko kesän, että saan mikron takaisin keittiöön. Voinkohan tehdä välisiirron ennen syksyä? Olen nyt kuitenkin eniten huolissani siitä, kun luin, että joidenkin puhelimet ja tietokoneet oli siirtyny itsestään ja mulla ne oli ihan samoilla paikoilla kuin eilenkin. Pitää kyllä nopeasti siirtää ne kans. Huh huh mikä homma. Auton kello kyllä saa olla, koska se on intekroitu. Vai mikä se sana oli? Mutta kuitenkin muitta mutkitta, hauskaa tulevaa kellojensiirto tuntia teillekkin."

Täytyy varmaan soitella ystävälleni, ja selittää asia uudestaan, heh!

Mutta back to the business, se olisi sitten taas aika mennä töihin. Vapaat on vapailtu ja mulla arki koittaa, ehkä aikaisemmin kuin muilla, mutta onneksi vapaat oli niin mahtavat, joten sekään ei haittaa. Mukavaa olla taas töissä, ja kiinni arjessa. Nautin täysin vapaista, mutta aina on kuitenkin mukavaa palata taas arjen askareihin ja säännölliseen päivärytmiin.

Näin aurinkoisten kelien koitettua olen alkanut taas haaveilemaan uusista Ray-Banin aurinkolaseista. Olenkin jo aikaisemmin kertonut, että olen armoton Ray-Ban fani, ja lähes joka kevät ostan uudet aurinkolasit piristämään kevät- ja kesäpäiviäni. Aviator -malli kultaisilla kehyksillä on jo selvillä, mutta linssien väri ja ominaisuudet on vielä päättämättä. Tässä joitakin värivaihtoehtoja.

kuvat: www.ray-ban.com

Ray-Ban on kyllä ehdoton suosikkini aurinkolaseista. Tuskin maltan odottaa, että saan taas uudet arskat käyttöön.

Mukavaa pyhän jatkoa kaikille sekä mukavia vapaita niille, joiden vapaat vielä jatkuu.

Susanna

Lankalauantai

Ihana aurinkoinen pääsiäinen ja pitkät vapaat. Vielä saa nauttia niistä vapaista muutaman päivän, tiedossa olisi vielä kyläilyä, herkuttelua ja löhöilyä.. niin ja suursiivous, jota ollaan onnistuneesta lykätty jo muutama päivä. Suursiivous saa vielä päivän odottaa, sitä ennen tosiaan herrrkutellaan ja ollaan vaan :) Harvoin on näin paljon yhteistä aikaa Janin kanssa, joten siitä tarvii ottaa kaikki ilo irti.

Kiva laittaa kotonakin hieman pääsiäistä, saa väriä elämään!

Matkalla Nummelaan

Päädyin sitten ostamaan sen laukun, enkä kyllä kadu pätkääkään. Se on u-p-e-a!!

Kivaa pääsiäistä kaikille!

- Laura

Happy Easter!

Terveisiä luonnon helmasta. Pääsiäinen on kulunut paremmin kuin mainiosti. Perinteisesti olemme viettäneet pääsiäistä koko perheen voimin luonnossa ulkoillen. Tänä vuonna onneksi myös sää on suosinut ja ollut aivan loistava. Aurinko on lämmittänyt niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Mieli on ollut korkealla ja viime päivien väsymys on siirtynyt täysin takaa-alalle. Ihanaa, että kevät on täällä ja saamme nauttia auringosta.

Eilinen pitkäperjantai tuli vietettyä lähes kokonaan ulkona. Olimme mökillä polttelemassa syksyllä keräämiämme risuja. Ohjelmassa oli siis pääsiäiskokko ja noitien karkotus. Vietimme aikaa myös jäällä pilkkien ja nauttien hienosta aurinkoisesta päivästä. Mökkimme pihassa on kota, joka on erittäin käytännöllinen näin talvella ruoan ja juoman lämmittämiseen. Kodassa paistoimme makkaraa ja saimme nauttia muurinpohjalettuja. Kiitos ruoasta kuuluu äidilleni. Ai että makkarat sekä letut maistuivat raittiissa ilmassa aivan taivaallisen hyviltä.

Päivälliseksi saimme nauttia maukasta lammasta.

Pitkäperjantain kruunasi ja pisteenä iin päällä päivän päätteeksi pääsimme nauttimaan saunasta ja paljusta. Pilvetön tähtitaivas ja pieni pakkanen tekivät paljuilusta entistä nautinnollisempaa. Päivän touhuamisen ja raittiin uloilman ansiosta illalla kyllä uni maistui.

Sää on suosinut myös tänään. Juuri äskön joimme nokipannukahvit terassilla nauttien aurinkoisesta lauantaipäivästä. On tää pääsiäinen kyllä ihanaa aikaa.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

Nautitaan auringosta!

Susanna

S&V*

Muutama viikko sitten kerroin olleen paljon aihetta juhlaan. Vielä muutama viikko sitten jätin asian hiukan arvoitukseksi täällä blogissa, mutta nyt olen valmis kertomaan todellisesta juhlan aiheesta myös täällä blogin puolella. Olen ollut aina tarkka siitä kuinka paljon kerron itsestäni, ja ajattelin, että jättäisin myös tämän tiedon itselleni..kunnes sain juhlista otetut kuvat kuvaajalta. Kuvat olivat niin puhuttelevia ja hyviä, että halu puhua asiasta nousi pintaan. Ja toisekseen, olen niin onnellinen, että todellisuudessa haluaisin kuuluttaa asian koko maailmalle.

Tupareiden ja mun 25v. syntymäpäivien lisäksi juhlimme mun ja mieheni kihlajaisia. Kuten jo aikaisemminkin tuli kirjoitettua juhlat onnistuivat oikein mainiosti. Mulla ja mun miehellä on pitkä, reilun 10 vuoden, historia takana. Oli vain ajan kysymys, milloin menemme kihloihin. Ja onhan sitä hääpäiväkin jo tiedossa, mutta sen jätän kyllä arvoitukseksi. Päivä oli yksi onnellisimmista ja parhaimmista päivistä tähän astisessa elämässäni. Pakko kyllä hehkuttaa, että olen todellakin maailman onnellisin nainen tällä hetkellä ja odotan innolla tulevaa sillä tiedän, että onnellisia vuosia meillä on monen monta vielä edessäkin päin.

Joitain kuvia ajattelin laittaa myös tänne. Juhlissa kuvaajana toimissaan hääräsi Jimi Soinila (https://www.facebook.com/jimisoinilaphotography), kiitos Jimi hienoista kuvista!
Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tällä kertaa en jaarittele enempää vaan annetaan kuvien puhua puolestaan.

Onnellista ja iloista pääsiäistä kaikille!

Susanna

Hulluutta?

Tämä kysymys mulle nousi mieleen eilen, kun ystäväni kyydillä suuntasimme tavallisen salitreenin päätteeksi Tamperelaisille tuttuun ja oikein perinteikkääseen saunaan, nimittäin ohjelmassa oli Rauhaniemen kansankylpylä ja AVANTO! Voi luoja mikä tunnelma siellä oli. Mulle tuli aivan fantastinen ja epätodellinen olo, kun astuin kansankylpylän isoon saunaan. Lauteilla istui niin naisia kuin miehiäkin, oli nuorta ja vanhaa sekä siltä väliltä, myös yksi lapsi oli joukossa mukana. Ihmisillä oli päässään mitä kummallisempia ja erikoisempia päähineitä sekä jalassaan töppöset. Saunassa kuului puheen sorina ja välillä puheen seasta kuului huutoja "LÖYLYÄ LISSÄÄ". Ja huh, mitkä löylyt. Löylyn ja lämmön ystävänä totean, että oli kyllä hyvät löylyt. Saunassa vierustovereistamme huokui tyytyväisyys sekä rohkeus ja jonkinmoinen "kovapäisyys".

Mulle avanto ei ollut täysin uusi tuttavuus. Olen joskus vanhempieni mukana käynyt avannossa tai ainakin katsomassa, kun muut siellä käyvät, mutta siitä on jo monen monta vuotta aikaa. Rauhaniemen kansankylpylään mennessä pohdin tavoitetta avantoon menolle. Inhoan kaikkea kylmää ja en ollut yhtään luottavainen, että uskaltaisin mennä avantoon. Mielessäni asetinkin itselleni tavoitteen, että kastan ainakin polveen saakka, jos en muuten uskalla mennä.

Saunaan ja kylpylälle päästyämme tavoite alkoi pikku hiljaa muuttua. Saunassa pohdin moneen kertaan ystäväni kanssa suunnitelmia miten uskaltaisin kastaa itseni kaulaan asti avannossa. Kerta toisensa jälkeen me ystäväni kanssa käytiin kokeilemassa vettä ja välillä kävin vain seisomassa saunan ovella ja palasin takaisin saunaan. Mielessäni oli vain, että kylminä kesinä en ole kastanut edes talviturkkia järvessä niin miten ihmeessä uskaltaisin mennä avantoon?! Muutaman laiturilla seisomiskerran jälkeen mua alkoi todenteolla ottaan jo päähän, että en pystynyt suoriutuun avantoon kastamisesta, vaikka ystäväni meni sinne heti jo ensimmäisellä kerralla.

Sauna on muuten oikein hyvä paikka pohtia syntyjä syviä. Ja sitä tuli harrastettua eilen kansankylpylän saunassa. Jossain vaiheessa mulle nousi mieleen lapsuuden kokemus, jossa en ole korkeanpaikankammon vuoksi uskaltanut hypätä muiden lasten tavoin hyppytornista ja olen lähtenyt rappusissa peruuttamaan takaisin maan kamaralle. Tämä kokemus on vaivannut mua lapsuudessa ja harmittanut, että en pystynyt hyppäämään kuten kaikki muut. Ja nyt tämä ikävä muisto tuli taas mieleeni. Olen luonteeltani ihminen, joka ei hevillä luovuta ja inhoaa jäädä kakkoseksi. (Tämä on tainnut tullakin jo muutaman kerran selville teksteissäni, heh). Kerroin muiston ystävälleni ja siinä hetkessä päätin kävellä suoraan laiturilta avantoon. Ja niin mä sitten tein. Mä todella tein sen, mä pulahdin avantoon! Noh, en nyt tainnut ihan pulahtaa mutta kastoin itseni kurkkua myöten veteen. Ai että olen ylpeä itsestäni. Jes, mikä olo ja fiilis siitä tuli.

Kaikkensa antaneena ja itsensä voittaneena on helppo hymyillä:)

Olen eilisen kokemuksen jälkeen kyllä sitä mieltä, että erityisesti jokaisen suomalaisen mutta myös jokaisen Suomeen tulleen ulkomaalaisen vierailijan tulisi päästä kokemaan tuo ihana, erilainen ja todellakin hullu avanto, sekä se kansa joka siellä urheana yksi toisensa jälkeen pulahtelee hyisevään järveen. Oli kyllä mahtava kokemus, suosittelen kaikille!

Entä onkos siellä muilla kokemuksia avannosta?

Näissä hurjapäisissä tunnelmissa toivottelen oikein ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Susanna

Laukku himotus

Se tunne, kun et saa mielestäsi sitä laukkua/vaatetta/kenkiä tai mitä tahansa.. tiedättekö sen tunteen? No minulla on nyt SE tunne, kun en saa mielestäni laukkua, laukkua joka sopisi niin töihin mukaan kuin arjen menoihin. Laukku joka on sopivan asiallinen, tilava ja ajattoman näköinen. Tietenkään juuri tuollaista laukkua minulta ei vielä löydykään ;) Hintansa puolesta kun ei viitsi tosta noin vaan ostaa, niin tarvitsee miettiä ja äitini neuvoi "harkitse tarkkaan!"..mutta kun yleensä tälläinen "pakkomielle" ei lähde pois muutakun sen laukun kotiuttamalla. Lomarahatkin entisestä työpaikastani tuli juuri sopivasti, hih.

Tässä siis tuo kaunotar, itse olisin ostamassa perus mustan, joka sopisi asuun kuin asuun!

Laukut

Pitäiskö törsätä vai eikö pitäisi? Hmm..

Historian havinaa

Viikonloppu tuli vietettyä rauhallisesti rentoutuen mun vanhempien vapaa-ajan paikassa, joka on vanha maatila peltojen keskellä. Paikka on aivan ihana rentoutumiseen, sillä se on lähellä luontoa ja kaukana kaupungin hälinästä.

Viikonlopussa parasta oli se, että sai nukkua pitkään, syödä hyvin ja tehdä juuri sitä mikä tuntui milläkin hetkellä kiinnostavimmalta. Otin kameran mukaan, jotta pääsin kuvaamaan maatilan ympäristöä. Vanhempani ovat keränneet paljon maatilan ympäristöstä vanhoja esineitä ja tavaroita. Päätalo on sisustettu kaikella vanhalla. Taloon astuessa tunnelma ja ympäristö saattelee vierailijan mielikuvissaan ajassa taakse päin. Maatila on pala historian havinaa ja mahtavinta siellä on se, että vanhat esineet ovat päässeet aitiopaikoille koristamaan ja luomaan tunnelmaa.

Esineitä niin päätalosta kuin terassilta

Kaatumassa oleva lato pellon reunalla, voisiko romanttisempaa olla?

Viikonlopun sää oli mitä mainioin ulkona viettämiseen. Siivosimme terasseja ja laitoimme paikkoja kevät kuntoon. Ensi viikonloppuna olisi suunnitelmissa mennä viettämään pääsiäistä koko perheeni voimin maaseudun rauhaan.

Kuten minä, myös äitini rakastaa asioiden listaamista ja tarkkaan suunnittelua. Liitutaulussa on listaa siitä, mitä pitää tehdä ennen pääsiäisjuhlia, sekä mitä tulee ostaa pääsiäistä varten.

Aivan loistava viikonloppu takana, näissä tunnelmissa on hienoa aloittaa uusi viikko. Toivottavasti myös teillä muilla oli mukava viikonloppu.

Mutta nyt toivottelen oikein rentouttavaa sunnuntain jatkoa! Ja oikein mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Susanna

Instagram pictures*

Pitkästä aikaa taas ajattelin laittaa instagram kuvia kehiin. Viime kerrasta on taas kulunut jo muutama viikko. Mitäs kaikkea tässä muutamassa viikossa on sitten ehtinytkään tapahtua?

Kahteen viikkoon mahtuu niin työtä, juhlaa kuin urheiluakin. Viimeiset kaksi viikkoo ovat olleet tähän mennessä elämäni ikimuistoisimpia. Viikot ovat olleet täynnä rakkautta, onnea ja huumoria, toivottavasti se välittyy myös kuvista. Kuvien avulla on mukava muistella mennyttä aikaa, ja sen vuoksi instagram on musta oikein hyvä paikka ikuistaa ihan arkisiakin asioita kuvina.

Tässä siis instagram kuvia viimeiseltä kahdelta viikolta

INSTAGRAM @ TWOBRILLIANT

Elämän parhaat annit eivät ole sattumaa, vaan odottamattoman ansaittuja.

Nauruntäyteistä ja yllätyksellistä lauantain jatkoa kaikille!


Susanna

"Naurutreeni"

Tänään päätin mennä eilisen lepäämisen jälkeen kokeileen hiukan hikiliikuntaa, miltä se tuntuu ja miten se onnistuu tänään. Mentiin mun ystävän kanssa yhdessä treenaileen, kun molemmat satuttiin pääseen klo 13 töistä ja suunnattiin sitten suorilta salille. Oli muuten oikein ihanaa vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa pitkästä aikaa. Ja muuten saatiin tänään kyllä nauraa itselle ja toisillemme. Totta kai lisäksi myös ikuistettii pullistelu ja vähemmän pullistelu kuvia. Uskokaa tai älkää, kaiken naurun ja pullistelun lomassa jäi aikaa myös treenamiseen, ja hyvin treenattiinkin.

Heti alkulämpän jälkeen päätettiin, että me tehdään mun ystävän saliohjelmasta rinta-olkapäätreeni ja lisäksi vähän vatsoja voimapyörällä ja tangossa roikkuen. Alkulämpässä kerroin tomerana mun ystävälle, että mä teen mieluiten yksijakoista treeniohjelmaa, ja en oikein noita monijakoisia ohjelmia ymmärrä, kun niissä ei saa kunnon hikee edes pintaan. Noh, uhooja sai taas sitten tuntea nahoissaan, mitä sitä tulikaan sanottua?!

Hyvä tsemppi päällä!

Kaverin kanssa treenaamisessa parasta on se, kun samalla voi vaihtaa kuulumiset ja kertoa hyviä vinkkejä toiselle niin liikkeissä kuin niiden suorittamisessa. Oon kyllä todella ylpeä mun ystävästä. Se on kehittynyt aivan mielettömästi parin kuukauden aikana. Sain noin kaksi kuukautta sitten innostettua ystäväni salille, ja jessus mikä salibeijbe siitä onkaan kuoriutunut. Jes!

Siitä treenistä.. Oli oikein hienoa kokeilla taas aivan erilaisia liikkeitä, mitä on tavallisesti tottunut tekemään. Oma treenaaminen tämän avulla monipuolistuu, ja lihakset saa eri ärsykkeitä ja näin kehitystä tapahtuu enemmän. Mun treenaamisessa kun ongelma on usein se, että teen liikaa samanlaisia treenejä, joten kehitystä ei välttämättä tapahdu niin nopeasti kuin olisi mahdollista. Tähän asiaan toivonkin saavani lisää opastusta mun personal trainer ystävältä.

Ja näin tehdää ristitaljaa..

keskittyy.. ihmeen hyvin

ja kunnolla eteen

Jaksaa, jaksaa!

Ja sit hymy, jes!

Treenin teimme hyvällä sykkeellä, vaikka kuviakin ehdimme räpsiä. Treenin jälkeen suihkussa en meinannut saada käsiä enää ylös, kun ne oli niin vetelät ja poikki. Tulipas siinä sitten alkulämpän keskustelu mieleen ja mietinkin, että mitähän sitä tulikin sanottua siitä treenien tehoista.. ups!

Kiitos tästä päivästä kuuluu ystävälleni. Oli aivan mahtava treenipäivä. Ja mikä parasta, olimme valmiita treenistä jo kolmen aikaa iltapäivällä. Koko päivä vielä siis aikaa muulle touhuamiselle. Tämä jos mikä oli ihana viikonlopun aloitus.

huumorilla sitä elämästä ja treenistä selvitään hengissä :)

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonlopun alkua kaikille!


Susanna

Tekstiiliurheilua

Mulla on ollut nyt pari päivää kurkku hiukan kipeä ja olo on ollut hyvin voimaton ja väsynyt. Luulen, että tämä olotila enteilee sairastumista. En millään tahtoisi sairastua, mutta minkäs sille mahtaa, jos niin käy. Olen jo pitkään miettinyt, että mistä johtuu, että olen tämän talven aikana jo toista kertaa flunssan kourissa? Vastustuskykyni on selkeesti heikentynyt, mutta miksi. Tätä varten varasinkin lääkäriajan, jotta saisin asiaan hiukan selvennystä.

Mulla on ollut jo pitkään mielessä, että  tarvitsisi mennä lääkäriin tutkituttamaan kilpirauhaset mahdollisen vajaatoiminnan vuoksi. Se miksi epäilen kilpirauhasten olevan osasyynä oireisiini on, että sairastan ihosairautta, jota sairastaneilla useimmilla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Jospa munkin ongelmat selittyisivät sillä. Katsotaan mitä saan vastaukseksi, kun pääsen tutkimuksiin.

Mutta tähän päivään.. Tänään siis jouduin jättämään treenin väliin ja jäämään kotiin lepäämään kurkkukipuni ja väsymyksen vuoksi. Ja koska en treenaamaan päässyt, surffailin netissä ja etsin itselleni mukavia urheiluvaatteita. Kevään tullen on mukavaa uudistaa urheiluvaatevarastoaan. Tummat treenitopit saa väistyä värien tieltä.

Mun ehdottomat suosikit urheiluvaatteiden merkkeinä ovat Nike ja Helly Hansen. Kevään treenivaatteita etsinkin lähinnä näistä merkeistä. Olen itse todennut nämä kyseiset kaksi merkkiä todella hyviksi, mutta uskon, että muiltakin merkeiltä voi löytyä hyviä löytöjä ja samankaltaisia tuotteita.

kuvat sivuilta: www.nike.com ja shop.nellyhansen.com

Haluan uutta toppia ja housua salitreenailuun, mutta erityisesti juoksuun ja pyöräilyyn on hakusessa pitkähihaista, tuulen pitävää, mutta hengittävää takkia/paitaa. Hakusessa ovat myös bikinit. Rannalle Helly Hansenin bikinit olisivat aivan loistavat ja toimisivat myös vesipuistoissa tukevuuden ja jämäkkyyden vuoksi. Mielestäni mulle sopivat paremmin urheilulliset bikinit, kuin "pikkupikku narubikinit". Tykkään menosta ja meiningistä, joten bikinien pitää olla sellaiset, jotka pysyvät päällä. Auringonottoon pitää olla sitten bikinit erikseen, jotta rusketusrajat ovat mahdollisimman pienet.

Ai, että postauksen kirjoittaminen sai ajatukset jo kevääsään ja kesään..Kesä tule jo pian.

Maltetaanpa kuitenkin vielä nauttia näistä viimeisistä ja aivan loistavista talvikeleistä.

Mukavaa loppu viikkoa kaikille!

Susanna

Koirakuume kasvaa!

Ajattelin tulla kirjoittamaan yhdestä pitkäaikaisesta haaveestani nimittäin omasta (toisesta) koirasta. Minullahan siis on jo Toyvillakoira nimeltä Leevi "Lepa" "Keppuli". Muuttaessani omaan kotiin Leevi jäi kuitenkin vanhempieni luokse asumaan, sillä siellä se oli tottunut asustelemaan koko ikänsä (silloin 10v.) ja kiintynyt eniten äitiini, joka sitä enimmäkseen ruokki. Olin itse 12v. kun Leevin sain ja se oli unelmieni täyttymys. Olin pienenä allerginen koirille ja villakoira oli yksi roduista, joista ei lähtenyt karvaa eikä hilsettä, näinpä tähän rotuun päädyttiin.
Olen ollut koira ihminen niin kauan kuin muistan, omaa koiraa sai odotella ikuisuuden, mutta sitä ennen minua "lohdutti" lukuisat koirapehmolelut.

Näinpä tässä iässä ei paljoa nuo pehmolelut "lohduta" (ei niitä enää olekaan) ja olemmekin Janin kanssa päättäneet hankkia koiran. Tai minähän sen päätin ja Jani muutamien suostuttelujen jälkeen asian hyväksyi ja alkoi itsekin innostumaan koiran hankkinnasta.

Mihin rotuun me sitten päädyttiin?

Kuvat: Google

Suomalaisittain kääpiöbullterrieri. Itse ihastuin sen jykevään ulkonäköön ja kun rodusta aloin ottamaan enemmän selvää, niin rodun luonne paljastui juuri sellaiseksi mitä koiralta toivon. Kääpiöbullterrieri on mm. ihmisystävällinen, energinen ja hyvin koulutettuna kuriin mukautuva. Onhan rodussa tietysti omat haasteensakin; turhautuessaan saattaa asunto mennä uuteen uskoon ja miellyttämisen halu ei rodulle ole ominaista, siispä pitkää pinnaa kouluttamisen suhteen tarvitaan!

Olen ollut yhteydessä jo yhteen rodun kasvattajaan ja jos kaikki hyvin menee, niin ehkäpä kesällä meillä asustaa "minibulli". Käymme tutustumassa kasvattajaan vielä ennen pentujen syntymistä, haluan varmistua siitä, että pentu on varmasti hyvältä kasvattajalta ja pennun vanhemmat ovat terveitä.

Koiran pitäminen ei tietystikään ole ilmaista ja kaikenlaista tarvitsee hankkia ennenkuin koira kotiin muuttaa..

Kuvat: Google, Stockmann

Hieman olen jo pikkujuttuja vuosien varrella ostanut, kun aina on ollut selvää että jonain päivänä se koira omaan asuntoon tulee. Kesää odotellessa! Jaiks!

Voisin jatkaa koiran hankkinnasta vielä vaikka kuinka, mutta ehkä tämä saa nyt tällä erää riittää..

Onko siellä muita koira ihmisiä?

- Laura

Remonttia

Lupasin jo jokin aikaa sitten tulla myöhemmin kertomaan meidän projektista nimeltään WC remontti. Vihdoin remontti on valmis ja olen päässyt sisustamaan.

Vessa oli melko hyvä kuntoinen jo ennen remonttia, mutta halusin remontoida vessasta yleellisemmän ja muuhun asuntoon sopivamman. Tämä vessa sijaitsee asunnossamme alakerrassa. Yläkerrassa meillä on toinen vessa, joka on enemmän meikkaus ja hiustenlaittoa varten, ja siellä säilytämme kaikki tarpeelliset hygieniatarvikkeet. Alakerran vessan tarkoitus onkin enemmän palvella vieraita ja olla siisti ja viihtyisä.



Ennen



Ennen remonttia vessassa oli siniset laatat niin seinässä kuin lattiassakin. Alkuperäisenä ideana oli maalata seinällä olevat boordit harmaan sävyisiksi, sillä en oikein syty boordeihin ja halusin ne mahdollisimman näkymättömiksi. Emme löytäneet harmiksemme sopivan sävyistä maalia, joka olisi sopinut siniseen ja olisi ollut sävyltään lähellä harmaata seinälaattaa. Päädyimme sitten maalaamaan kokonaan seinät valkoiseksi. Lopputulos oli seinien osalta mielestäni oikein hyvä, ja olinkin lopuksi ihan tyytyväinen, että päätimme maalata seinät kauttaaltaan.

Jälkeen

Allaskaapistosta oli aluksi tarkoitus vaihtaa vain ovet, mutta lopuksi kuitenkin hintavertailuita ja eri kauppoja kiertäneenä päädyimme vaihtamaan kalusteet kokonaan uusiin. Kyseisessä vessassa kun emme säilytystilaa tarvitse, valitsin kalusteeksi Ikean Hemnes-sarjan allaskaapin. Pidän Hemnes-sarjasta muussakin sisustuksessa, joten allaskaappi sopi kotiimme kuin nenä päähän.

Yksi tärkeimmistä asioista mielestäni vessassa on tarpeeksi iso ja näyttävä peili. Uuden peilin löysimme Kodin1:stä.

Vielä pisteenä iin päälle löysin juuri sopivan kasvin vessan nurkkaa koristamaan. Myyjä ei luvannut, että jukkapalmu viihtyisi kovinkaan kauaa pimeässä vessassa, mutta ajattelin, että ostetaan sitten uusia kasveja, jos se ei kestä. Näöltään ja kooltaan se on juuri sopiva, joten valitsin sen. Halusin vielä lisäksi wc-pöntön yläpuolelle hyllyn tuomaan kodikkuutta ja koristeellisuutta vessaamme.

Ja viimeisenä esittelen mun todellisen ylpeyden ja vessan ehdottoman pääkohdan.. Mulla on ollut pitkään haaveena saada vessa, jossa on katossa kristallikruunu. Ja nyt  mä sen sain.

Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Vessasta tuli ennen kaikkea viihtyisä, mutta myös näyttävä ja kodin muuhun sisustukseen juuri sopiva.

Näissä tunnelmissa toivotan mukavaa tiistain jatkoa kaikille!

Susanna