torstai 28. helmikuuta 2013

Päivän piristys

Viikonlopun kunniaksi ajattelin vielä näin illan myöhäisillä tunneilla tulla lisään pienen kevennyksen, jonka sain puhelimeeni tänään ystävältäni.

Itse kun tämän kuvan näin nousi hymy heti korvilleni.

Toivottavasti se piristää myös sun päivää!


Kuva muistuttaa meitä siitä, että kaikkea ei kannata ottaa aina niin kauhean vakavasti. Huumoria pitää olla aina mukana arjessa, ja pieni pilke silmäkulmassa keventää jokaisen päivää. Elämässä tärkeintä on olla itse tyytyväinen oloonsa ja elämäänsä. Nauretaan yhdessä elämälle ja nautitaan siitä!

Näillä sanoilla ja kuvilla.. mukavaa alkavaa viikonloppua!



Susanna


Huh, mikä fiilis!

Pakko oli tulla hehkuttaan eilistä salifiilistä. Menin eilen aamulla salille ennen työvuoroani. Olo salille mennessä oli melko vaisu, ja sen perusteella treenistä olisi voinut luulla tulevan hyvin löysä ja vaatimaton. Mutta se oli kyl kaikkea muuta kuin löysä!

Mä en tiedä mistä se kaikki energia lopuksi tuli, mutta treeni tuntui erittäin hyvältä. Olen jo pitkään pohtinut, miten saisin urheilustani enemmän tavoitteellista. Reilu puoli vuotta sitten halusin lopettaa kaiken tavoitteellisuuden ja halusin vain harrastaa ja liikkua silloin kun se tuntuu erityisen hyvältä ja mennä sillain fiiliksen mukaan silloin tällöin salille. Noh, nyt on kulunut tovi aktiiviurheilun lopettamisesta, niin kuinkas ollakkaan, olen jo pohtinut pitkään ja hartaasti, että mitäs sitä alkaisi sitten tavoittelemaan.  Pystynköhän koskaan liikkumaan vain liikkumisen ilosta?

Mutta siis eiliseen treeniin.. Aloitin alkulämmittelyn ehdottomasti salin parhaassa laitteessa, nimittäin rappusissa. Kävelin rappusia 15 minuuttia. Rappuset on siitä aivan loistava lämmittelytapa, että siinä tulee ihan tajuton hiki, ja se on ihanan rankkaa. Mulle tulee yleensä tosi huonosti hiki, ja sen vuoksi rakastan lajeja, joissa oikeasti saa hien pintaan.



Suosittelen kaikille kokeileen rappusia, jos sellainen omalta salilta löytyy. Lämmittelyssä mulla oli fiilis jo melko hyvä, ja aika meni super nopeesti. Mä en itse asiassa muista yhtään mitä edes mietin kävellessäni. Olin täysin keskittynyt tekemiseen.

Lämmittelyn jälkeen siirryin vapaapainoilla tekemään muun muassa ojentajia sekä yläselkää. Näiden lisäksi innostuin jopa tekemään inhoamani askelkyykyt, pakarat, sisäreidet ja jalkaprässin. Treeni ei ollut erityisen suunniteltu, mutta koko treenin tein syvässä keskittymisen tilassa. Loppujen lopuksi treenistä tuli todella rankka, vaikka olin ennen treeniä miettinyt tekeväni nopean ja melko iisin treenin. Normaalisti salilla saatan häröillä ja syventyä ajatuksiini. Eilen olin koko treenin ajan hyvin intensiivisesti keskittynyt, katsoin tauot kellosta ja hommassa oli niin sanotusti tekemisen meininkiä.



En "ihan" kuvan painoilla tee, mutta jotenkin oli mukavempi ottaa kuva näistä isommista painoista. Näihin pyritään..tai sitten ei.



Loppuverryttelyssä havahduin ottaan kuvia vielä tänne blogiin. Ai että olo oli mitä mainioin!



Ja nopeat venytykset treenin lopuksi. Tämän treenin myötä tavoitteellisen urheilun -ajatus lähti taas kytemään lisää. Katsotaan, miten se ajatus tästä alkaa kehittyyn, ja mitä sitä sitten keksitään.



Autossa matkalla kotiin hymy oli herkässä. Aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Kyllä tuo reenaaminen on sitten ihanaa!

Huomenna mulla on tiedossa saunailtaa vanhojen opiskelukavereiden kesken. Ihana saada rentotutua ystävien kanssa.

Oikein mukavaa ja liikunnallista viikonlopun alkua kaikille! Ja oikein ihanaa alkavaa maaliskuuta!

Susanna



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Mun vuoro..

"Ihme ettei muhun oo iskeny tänä talvena flunssa", niinpä niin! Ei olis pitäny manata noin viime viikolla töissä, meinaan tässä sitä nyt ollaan.. nenä tukossa, korvat lukossa ja kurkku kipeenä. Öisin on ollu mukava "soijaa pukkaa!" -fiilis, kun kuume on laskenu.


Tämmösissä merkeissä tää viikko on siis mennyt..

On täs kipeenä olossa jotain hyvääkin.. Jani ei voi millään kieltäytyä tuomasta herkkuja kaupasta, koska nehän ne on jotka parantaa oloo ;) Piristihän mua myös pari pikku monsteria eilen. Muuten oonkin vaan maannu sohvalla "sammakkopuvussa", kuten rakas veljeni tuon puvun nimesi.

Mutta nyt peukut pystyyn, että viikonloppuna olisin terve.. sillon olis luvassa kaikkee kivaa tekemistä! Niistä lisää sit myöhemmin..



- Laura

tiistai 26. helmikuuta 2013

Asu 25/2/13

Olemme blogin perustamisesta asti puhuneet Lauran kanssa, että haluaisimme blogiimme päivittää usein asukuvia. Asukuvat ja -päivitykset ovat mielestäni ehkä mielenkiintoisimpia blogien päivityksistä, sillä on mukava nähdä eri tapoja yhdistellä vaatteita ja koota erilaisia asukokonaisuuksia. Ajattelin siis tänään pistää blogimme asukuvien osalta neitsytmatkalle. Kuvat ovat siis ensimmäiset asukuvamme, joten laatu on vielä vähän hakusessa, mutta kyllä niistä pääasia, eli asu, tulee esille.




Huivi / Gucci, farkut / Uniqlo, saappaat / Pier One


Takki / Tommy Hilfiger, aurinkolasit / RayBan

Pusero / Only, kello / Guess 

Laukku / Michael Kors, saappaat / Pier One





Kyseinen asu on tällä hetkellä yksi lemppareistani. Asu on siisti, mutta rento ja mikä tärkeintä, se on mukava päällä. Asun pusero on ohut, joten usein pidän puseron päällä vielä jotain neuletta tai bleiseriä, mutta eilen vietin lähes kaiken aikani sisätiloissa, joten ohut materiaali paidassa oli oikein sopiva. Voi että kuinka odotan innolla kevättä ja kesää, kun voi laittaa toppatakin varastoon ja ottaa keväiset takit ja bleiserit taas käyttöön.

Nautitaan kuitenkin vielä mukavasta talvisäästä, kyllä se kevät pian sieltä tulee.

Mukavaa tiistain jatkoa kaikille!

Susanna



maanantai 25. helmikuuta 2013

INSTAPICS*

Rentouttavaa viikon alkua ja aurinkoista maanantaita!

Melko raskaan työviikonlopun päätteeksi onneksi maanantai tai viimestään tiistai ovat meillä töissä yleensä ansaittuja vapaapäiviä. Olen onnekas, kun tällä kertaa vapaa osui mun kohdalla jo maanantaille ja sain aloittaa viikkoni erittäin rennossa meiningissä.
Heti herätessäni olen ollut todella hyväntuulinen tänään. En ole juurikaan sopinut mitään tälle päivälle, joten ajattelin ottaa päivän melko rennosti. Aloitin päiväni lukemalla aamulehden kaikessa rauhassa kahvikupin äärellä. Tällainen viikon aloitus on aivan huippu ja olisi hienoa, jos tällainen olisi aina mahdollista. Viikon ensimmäiset tunnit lupaavat hyvää, tästä viikosta ei voi tulla siis kuin onnistunut!

Se mitä tänään ajattelin tehdä on melko mielenkiintoista. En ole tainnut aikaisemmin mainitakkaan pienestä projektistamme, jonka jälkeen asuntomme olisi kokonaisuutena sitten täysin valmis. Projekti nimeltä vessaremontti on siis vielä työn alla. Ajattelin kohta näin maanantain kunniaksi pistää musiikin pauhaan, vetästä raksahaalarit niskaan ja ruveta maalaamaan vessan ikkunankarmeja ja hiukan vesiputkia. Myöhemmin voin sitten tehdä postauksen, jossa näette pienellä pintaremontilla uudistetun vessamme. 

Illan suunnitelmat ovat vielä kovin avoinna. Tänään on juoksupäivä, joten se ainakin tähdittää meidän maanantai-iltaamme. 
Vielä lisää auringonpaistetta ja olisi päiväni täydellinen, joten sormet ja varpaat pystyyn, että tänään saisimme edes hetkisen nauttia auringon valosta. 

Ajattelin laittaa tänään vähän instakuvia kehiin. Instagram kuvat ovat mun, eli Susannan, ottamia kuvia, ja sen vuoksi ne ovat lähinnä kuvia Susannan arjen tapahtumista yhtään Lauraa väheksymättä.  Vaikka Lauran omien sanojen mukaan, sillä on "vähä niinku älypuhelin", joudumme ehkä painostamaan Lauraa ostamaan itselleen uusi puhelin tässä lähiaikoina. Tämä kuitenkin kaikella kunnioituksella Laura sun rakasta vanhaa puhelintasi kohtaan! Katsotaan sitten, miten instagram hommelit jatkuvat sen jälkeen. Mutta nyt, mennään näillä.

Tässä siis vähän instakuvia kahdelta viime viikolta

INSTAGRAM @ TWOBRILLIANT






Mukavaa onnistumisten viikkoa kaikille!


 Susanna



sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ihana sunnuntai!

Oli niiin mahtavaa pitkästä aikaa päästä viettämään tyttöjen iltaa kaksin hyvän ystäväni Saritan kanssa. Höpötettiin taas kaikesta mahdollisesta ja fiilisteltiin niitä vanhoja biisejä, joista tulee teiniajat mieleen. Ja tietenkin söimme ja joimme hyvin ;) Sarita oli tehnyt halloumsalaattia ja jälkkäriksi omatekoista "jäätelöä", joka oli mielettömän hyvää!
Jäätelöön tuli muistaakseni sitruunarahkaa, turkkilaista jugurttia, marjoja ja pähkinöitä.. hieman terveellisempää kuin normi jätski.


Saan olla kyllä kiitollinen, että mulla on noin ihana ystävä. Me ollaan oltu Sarrun kanssa ystäviä melkein since 1988, kuten Suskunkin kanssa. Ollaan Sarrun kanssa melko erilaisia luonteeltaan, mutta ehkä se onkin se juttu miksi meidän ystävyys on ja pysyy. Kumpikaan ei kyseenalaista toisen päätöksiä ja tuetaan toisiamme tilanteessa kuin tilanteessa. On ihan mahtavaa tietää, että toiselle voi kertoa mitä tahansa maan ja taivaan välillä ja luottamus on 100%. Hauskaa meillä on aina takuu varmasti.

Kuvasta päätellen tunnelma oli melko pimee..



Tänään olenkin fiilistellyt ihanan siistiä ja 'keväistä' kotia. Kukkaset piristää kotia ja mieltä kummasti. Sain nuo tulppaanit eilen äidiltäni ja takana olevat (en muista nimeä) kukat ovat vielä hengissä ystävänpäivältä, jotka sain Janilta.



Rentouttavaa sunnuntaita!


- Laura

Only me

Ihanaa sunnuntaiaamua kaikille! Eilen vietin aivan taivaallisen rentouttavaa ja mieltä kohottavaa lauantai-iltaa nauttien maailman parhaasta ja erittäin valloittavasta seurasta. Seuranani olivat nimittäin kaikki omat ajatukseni ja uupunut, mutta onnellinen mieli. Vietin illan täysin yksin omassa seurassa kaikessa rauhassa.

Mulla on koko viikonlopun yli kestävä työputki menossa, ja pitkien työpäivien ja alku viikon sairastelun vuoksi olen ollut todella väsynyt. Eilen mun sisko yritti houkutella mua lähteen kyläileen kavereille, mutta lopuksi päädyin kuitenkin meneen töistä isoäitini kodin kautta suoraan omaan kotiin. Pääsin nauttimaan omasta seurasta ja rentoutumaan, sekä lataamaan akkuja tämän päivän työvuoroa varten. Olin päätökseeni erittäin tyytyväinen, sillä ilta oli mitä rentouttavin.




En erityisemmin nauti ruoanlaitosta, koska en pidä itseäni kovinkaan hyvänä kokkina.  Mutta eilen ajattelin yllättää itseni ja vatsani tekemällä rucola-parmankinkku-pizzaa ja hienomalta nimeltään Pizza con prosciutto di Parma e rucola. Yllätyin todella positiivisesti.. toisen pizzani kohdalla :) Ensimmäinen meni pilalle, kun se paloi uunissa:)
Onnekseni, mulla oli tarvikkeita kahteen pizzaan, joten harjoitus teki tässäkin mestarin. Pizzasta tuli loppujen lopuksi erinomainen.




Ruispohja oli helppo tehdä käyttäen Sunnuntai:n Ruispizzamix pizzapohjajauhoja, johon tarvitsee lisätä vain vesi, ja taikina on valmis. Tällaiset valmis jauhosekoitukset ovat mainioita minunlaisille noviiseille keittiössä. Ruispizzamixiin sekoitetaan siis vain vesi ja vaivataan taikinaksi. Taikina annetaan kohota liinan alla lämpimässä paikassa n. 30 min.


Kaulin kohonneen taikinan ohueksi pyöreäksi pizzapohjaksi, jonka jälkeen levitin tomaattipyree pizzapohjalle ja ripottelin päälle juustoraastetta. Laitoin muutaman parmankinkkuviipaleen vielä juuston päälle ja sitten pizza uuniin 225 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi.




Uunista tulleen pizzan maustoin mustapippurilla ja oreganolla. Lopuksi pizzan päälle asettelin rucolaa. Rakastan rucolaa, joten pistin sitä melko reilusti. Rucola raikastaa pizzan erinomaisesti.

Ja voilá, pizza ja illallinen oli valmis nautittavaksi.


Rucola-Parmankinkku-ruispizza

1 ps      Sunnuntai Ruispizzamixiä
2dl        vettä
1 tlk      tomaattipyreetä (á 70 g)
3 dl       juustoraastetta
2 tl        oreganoa
1 tl        rouhittua mustapippuria
2 dl       tuoretta rucolaa




Illalisen jälkeen nautin vielä hetken takkatulen loimusta ja lämmöstä, jonka jälkeen siirryin saunaan rentoutumaan.



Ilta oli erittäin onnistunut ja olen tänään kuin uudesti syntynyt.

Tämän vuoden yhtenä tavoitteenani on "Nauti omasta seurasta". Eilinen ilta oli mainio tapa opetella nauttimaan yksin olosta. Aivan ihanaa oli!

Olen aina viihtynyt ihmisten ympäröimänä, enkä juurikaan vietä aikaa itsekseni. Eilinen ilta oli niin onnistunut, että voisin alkaa jatkossa pitämään tällaisia "only me"-iltoja useamminkin.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!


Susanna


Millainen viikonloppu teillä muilla on ollut? hmm.. ja mitenköhän Lauran tyttöjen ilta eilen on mennyt?



lauantai 23. helmikuuta 2013

Kesä.. tule jo!

..tai edes lämmin kevät, jotta voisin käyttää uusia kenkiäni!! Vihdoin löysin kauan etsimäni "sandaletit" ja vieläpä edullisesti, nimittäin mistäpä muualtakaan kuin Hennesistä. Katselin viime kesänä tuollaisia samanlaisia korkkareita Mangosta ja hintaa niillä oli reilut 80e, joten kauppaan jäi. Onneksi en ostanut, sillä nuo H&M:n versiot maksoivat 39,95e ja ovat täydelliset! Kyllähän niitä saikin kyttäillä nettikaupasta ;) Olen nykyään tosi surkee ostaan mitään kaupasta, töiden jälkeen tekee mieli mennä suoraan kotiin.
Tälläkään kertaa en välttynyt tilaamasta pelkästään kenkiä, lipsahti sinne ostoskoriin pari muutakin juttua..



Huomasin, että mm. Rihannalla on melko samantyyliset sandaletit ja näyttää hänen päällään kyllä todella upeilta, nohh mikä nyt ei näyttäisi?

Kuvat: Daily Mail

Nyt valmistautumaan tyttöjen iltaan, jospa sitä laittaisi ton uuden Hennesin topin päälle..

Mukavaa lauantaita kaikille!!

- Laura

perjantai 22. helmikuuta 2013

Elämä on matka ei päämäärä..


Viitaten tähän hienoon lauseeseen ajattelin tulla kirjoittamaan ja kertomaan eräästä keinosta, jonka avulla itse yritän tänä vuonna elää jokaisen hetken ja päivän nauttien. Haluan olla joka päivä kiitollinen siitä, mitä kaikkea hienoa mun elämä pitää sisällään (myös kiukku hetkinä:)).

Kuulin viime syksynä ystävältäni eräästä menetelmästä ja kiinnostuin siitä niin valtavasti, että päätin soveltaa tätä hiukan omaan elämääni. Kyseessä on siis Oman elämän aarrekartta. Aarrekarttaan kirjoitetaan ylös edellisen vuoden lopussa tavoitteita seuraavalle vuodelle. Aarrekartan voi ilman muuta tehdä myös mille ajanjaksolle tahansa, eli se ei ole siis vuoteen sidottu. Myös tavoitteet voivat olla mitä tahansa, pieniä tai isoja. Vuoden tai jakson lopussa sitten palataan katsomaan aarrekartasta onko asetetut tavoitteet toteutuneet.. 

Vuoden 2012 lopussa aloin pohtimaan omia tämän vuoden 2013 tavoitteita, joita haluaisin saavuttaa, ja joiden avulla elämästäni tulisi juuri sellaista kuin siitä haluan. Elän parisuhteessa ja uskon, että omat tavoitteeni ovat tavalla tai toisella sidotut mun puolisoon, joten päätin puhua mieheni ympäri tästä hienosta ideasta, ja saada hänet mukaan innostumaan tekemään aarrekarttaa kanssani. Positiiviseksi yllätyksekseni mieheni olikin jutussa mukana hyvinkin tosissaan. Mieheni mietti tavoitteitaan pitkään ja hartaasti, jotta tavoitteiden eteen tekisimme sitten oikeasti töitä. Idea siitä, että teen aarrekartan yhdessä mieheni kanssa on peräisin uskostani siihen, että kaksi ihmistä saa aina enemmän aikaiseksi kuin yksi. Uskon myös, että me kaikki tarvitsemme vähintään yhden tärkeän ihmisen kulkemaan rinnallamme. Mieheni on mulle juuri se tuki, jonka avulla uskon saavuttavani vaikka mitä elämässäni. Odotukseni siis tavoitteiden toteutumiseksi on suuret, ei siis epäilystäkään etteivätkö ne toteutuisi tämän vuoden aikana. 

Teimme molemmat omat tavoitteet, jonka lisäksi rustasimme ylös myös yhteiset tavoitteet. Sijoitimme aarrekarttamme kodissamme paikkaan, josta näemme sen päivittäin. Kartta on muistuttamassa meitä siitä, mitä tavoitteita asetimmi tälle vuodelle, jotta elämme elämäämme juuri niin kuin haluamme. 

Päivittäin katselen listaa tavoitteista. Olen usein melko suuruudenhullu, ja mikä tahansa ei yleisesti ottaen tyydytä mua. Toisin sanoen harvoin tyydyn keskinkertaisuuteen. Tavoitteet ovatkin juuri sen näköiset ja kokoiset. Ei voi sanoa kuin että huh, nyt kun niitä päivittäin katselen. Mutta edelleen uskon niiden toteutumiseen. 




Olen kuullut hienoja tarinoita siitä, kuinka vuoden lopussa aarrekartan tekijä huomaakin, että karttaan laittamansa lähes kaikki tavoitteet ovat vuoden aikana toteutuneet. 

Kuulostaa hienolta, ja siksi sitä kannattaakin mun mielestä kaikkien kokeilla. Mitä hienompaa onkaan, kun asettaa tavoitteet, joissa vain taivas on rajana. Uskon, että elämässä voimme saavutta mitä tahansa, kun vain uskomme sen toteutumiseen tarpeeksi paljon. Mitä sinä uskot? Tässä vaiheessa en edes uskaltaisi jättää kokeilematta, mitä jos ne käykin toteen ja onnistuu..? :)


Susanna



torstai 21. helmikuuta 2013

Pelot ovat syntyneet voitettaviksi!


Olen tässä viime aikoina alkanut miettiin omia asenteitani, pelkojani ja ajatuksiani, jotka voivat pahimmillaan pahasti rajoittaa mun joka päiväistä kokemusmaailmaa ja ikimuistoisten hetkien syntymistä. Tällaiset pelot tai asenteet voivat olla hyvin pieniä ja huomaamattomiakin. Elämässä usein tulee lähes päivittäin tilanteita, joissa tulee tunne, että "eikä, mä en voi tehdä tätä", en joko uskalla tai jännittää liikaa, ja "mitä hei muut ajattelevat, jos epäonnistun". Itse aina olen yrittänyt vakuuttaa kaikille, että muiden mielipiteet eivät kiinnosta mua, mutta todellisuudessa uskon, että lähes jokainen meistä jollain tasolla ainakin välillä miettii myös niitä muiden mielipiteitä. Tällaisissa tilanteissa jokin kuitenkin sisälläni sanoo, että asian tekeminen tai toteuttaminen voisi olla hauskaa ja se voisi ollakkin juuri sitä mitä haluan. Ja mistäs sitä ikinä tietää, jos ei koskaan kokeile?

Viime aikoina tällaisen tilanteen tullessa eteen olen päättänyt ryhtyä ylittämään itseni ja tarttumaan tilanteisiin, jotka ovat niin sanotusti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on ollut tuttua mulle jo jonkin aikaa, sillä uudessa työssä sitä ei voi välttää. Mutta nyt haluan kokeilla asiaa myös vapaa-ajalla ja nimenomaan asioissa, jotka voivat tuoda onnistuessaan ja kokeilun jälkeen jotain hyvää, ja ainakin kehittää omaa itseluottamusta ja rohkeutta. Jokaisella henkilöllä on omat pelkonsa ja asenteensa, joita haluaisi voittaa. Luulen, että usein ihmiset vähättelevät ja pitävät omia pelkojaan tyhminä ja noloina. Näin olen mäkin pitkään toiminut.

Ajattelin nyt kertoa lähiaikoina tapahtuneita "tyhmiä ja noloja" asioita, joissa olen voittanut omat asennepelkoni.

1. Yksi pelkoni ja asenneongelmani on ollut pitkään, etten osaa/uskalla tai halua myöntää omia heikkouksiani. Jo pelkkä tänne kirjoittaminen on todellinen voitto. Nyt voin sanoa, että mulle on melko sama mitä muut ajattelevat mun heikkouksista tai peloista. Itse asiassa olen erittäin tyytyväinen, että olen ne itsessäni huomannut ja vihdoin voin jopa nauraa omille typeryyksilleni ja heikkouksilleni.

2. En ole koskaan erityisemmin hakeutunut itse tilanteisiin, jossa saan olla esillä ja huomion keskipisteessä, eli toisin sanoen tyrkyttänyt/mainostanut itseäni ja vahvuuksiani muille. Itseni kehuminen on ollut mulle todella haastavaa ja kehujen vastaanottaminen vielä haastavampaa. Lähiaikoina olen tietoisesti alkanut kehumaan itseäni, jos sellaiseen on ollut tarvetta. Olen myös osannut mielestäni ottaa paremmin kehujakin vastaan.. noh, viimeksi sanoin kehun saatuani tosin, että "en kyllä osaa mitään vastata tuohon", mutta hei oikeesti, sanoin edes jotain, enkä vaan mumissut jotain itsekseni. Jes!

3. Yksi hienoin viikon sisällä tapahtunut asenneongelman voitto oli osallistuminen limbokisaan, kaverin tuella, mutta kuitenkin. Ja kuinka hauskaa meillä oli! En ikimaailmassa olisi uskonut tekeväni niin. Ennen päätöstä, että kävelen mukaan kilpailuun, mietin jo valmiiksi pakenemiskeinoja, että miten voin huomaamattomasti poistua tilanteesta, jos se kasvaisikin ylitsepääsemättömäksi. Mutta kokemus olikin mitä mainioin. Näitä lisää!

4. Olen jo hetken aikaa harrastellut tankotanssia. Mulle on jo jollakin tapaa muodostunut "vakkari"tanko, jossa sitten yritän hampaat irvessä tehdä hienoja liikkeitä. Tanko sijaitsee aina takarivissä ja mahdollisimman huomaamattomassa paikassa. Urheilija naisena on ollut haastavaa myöntää, että löytyy myös niitä lajeja, jotka ovat erityisen haastavia ihmiselle, joka pelkää olla pää alas päin tai esimerkiksi pelkää korkeita paikkoja. Tänään kävelin tanssituntia kohden tavoitteena löytää taas tanko, joka on salin nurkassa tai mahdollisimman takana. Matkalla pukutilasta saliin päätinkin, että menen etummaiselle tangolle. Menin tangon viereen, käännyin ja lähdin tankoa kohden, joka oli hiukan taaempana. Joku sai mut kuitenkin kääntymäänn uudelleen ja palasin etutangolle. Ja vitsit hei, tankotanssitunti sai uuden levelin mun kokemusmaailmassa. Yhtäkkiä uskalsinkin kokeilla vaikeampiakin juttuja, ja  melki onnistuinkin niissä. Olikohan siinä tangossa jotain taikaa?
By the way, suosittelen kaikille kokeilemaan kyseistä lajia. Aivan huikee!

5. Viimeinen juttu, mikä mulle nyt tulee mieleen on se, että olemme tätä blogia yhdessä mun super rakkaan lapsuudenystävän kanssa kirjotelleet nyt muutaman kuukauden vaihtelevalla motivaatiolla ja menestyksellä. En missään nimessä ole halunnut tätä tuoda missään esille niin, että monetkaan tutut tätä lukisivat. Mutta nyt, kun olen päässyt "extremen" makuun, niin ajattelin päivittää tän postauksen facebook sivulleni.



Jos nyt luit tän mun postauksen klikkaamalla linkkiä facebookissa, niin tervetuloa lukemaan Two Brilliant -blogia! Tässä blogissa kaksi erittäin hyvää, ellei täydellistä likkaa kirjottelee hömppäjuttuja elämästään.

Suosittelen muuten kaikkia pohtimaan omia asenteitaan ja pelkojaan, ja syöksymään kohti haasteita ja ongelmia, joihin ei koskaan olisi uskonut tarttuvansa. Ai että tuntuu hyvältä, kun oman pelkonsa voittaa. Mun kohdalla tämä on vasta alkua, nyt en voi missään nimessä lopettaa! Mikään ei enää estä mua.. Älä siis anna säkään pelkojesi tai asenteidesi olla onnesi tiellä!

Jokainen on oman elämänsä herra ja tekee elämästään juuri sellaisen kuin siitä haluaa. Nautitaan siis jokaisesta hetkestä!


Susanna

Niin ja hei, jos kirjotus herätti sussa jotain ajatuksia, kirjota ihmeessä kommentti ;)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Helmikuun yllätys

Kyllä vain se aurinko saa piristettyä päivää. Ihanaa, että tänään on saatu nauttia auringon kirkkaista säteistä. Tätä kiitos lisää ja paljon!

Mutta siis asiaan. Ajattelin tulla kertomaan siitä, kun viime viikolla ystävänpäivänä kerroin, että lähden etsimään miehelleni yllätyslahjaa. Meillä on mieheni kanssa ollut jo pitkään tapana yllättää toinen toisemme vuorokuukausin. Tämä tapa on ollut mitä mainioin, sillä se todella piristää suhdetta ja saa arkeen pientä luksusta. Yllätysten vuoksi emme juurikaan osta toisillemme joulu- tai syntymäpäivälahjoja, vaan panostamme oman kuukautemme yllätyksiin. Hienointa on saada lahja tai jokin yllätys silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kuukauteen nimittäin mahtuu monta päivää, tuntia ja minuuttia, jolloin sen yllätyksen voi toteuttaa. Tärkeintä ei ole yllätyksen hinta vaan nimenomaan ajatus. Yllätys voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, kuten itse tehty kynttiläillallinen, hieronta kynttilän valossa tai mitä tahansa missä on ripaus romantiikkaa. 

Helmikuu on kuukausi, jolloin on minun vuoroni yllättää mieheni. Mietin pitkään, että mikä se yllätys tässä kuussa voisi olla. Mieheni on moneen kertaan kauppareissuillamme Prismaan pysähtynyt ihastelemaan Timanttisille Gantin kelloja. Mieheni on jo pitkään haaveillut kellosta, joka olisi yhtäaikaa ajattoman tyylikäs sekä rento. 

Noh, viime viikolla lähdin äitini kanssa katsastamaan valikoimaa, josko sellainen kello miehelleni löytyisi. Ja onnekseni, juuri sellaisen ihanan löysinkin..




Olen erittäin tyytyväinen löydökseeni ja niin oli miehenikin. Vielä pisteenä iin päälle, luovutin lahjan miehelleni ollessamme kahden kesken kotonamme takkatulen ääressä istumassa. Hetki oli täydellinen ja ihanan romanttinen. Mieheni yllättyi täysin, mutta kertoi kuitenkin heti arvanneensa, mitä paketista löytyisi, koska oli jo hetken odotellutkin, että milloin ostan kellon hänelle. Voi sitä tunnetta, kun saa toiselle hyvän mielen ja toisen yllätettyä. 

Tässä vielä kuva kellosta, kun se on kädessä.



Suosittelen kaikille parisuhteessa eläville tätä Yllätysten kuukausi -perinnettä. Usein on liian kiire ja tulee liian harvoin hemmoteltua omaa puolisoaan ja tällä tavoin osoittaa omalle puolisolle, kuinka tärkeä hän on. Aina kannattaa panostaa parisuhteeseen ja tämä on yksi tapa vaalia toisen muistamista ja kunnioitusta. Yllätysten kuukauden myötä voi oppia tuntemaan toisiaan vielä paremmin ja alkaa todella pohtimaan, mistä oma puoliso voisi pitää. Lahjojen ja yllätysten järjestämisestä poistuu pakonomaisuus, kun se voi olla mitä tahansa eikä sen tarvitse mahtua pakettiin. Tällä tavoin parisuhde pysyy virkeenä ja puolisoa tulee muistettua vuoden aikana useasti. Suosittelen lämpimästi kaikille! 

Ihanan aurinkoista keskiviikon jatkoa kaikille!


Susanna



tiistai 19. helmikuuta 2013

Totuus ripsiseerumeista?

Tänään ajattelin kirjoittaa sosiaalisessa mediassa viime aikoina arvostelua ja kritiikkiäkin saaneista ripsiseerumeista. Lehdissä on kirjoitettu, että ripsiseerumeissa piilee riskejä. Riskien syynä pidetään sitä, että seerumien valmistajat ovat yrittäneet peitellä, että tuotteet sisältävät lääkeaineita. Lisäksi seerumeiden pitkäaikaiskäyttöön sisältyy riski, sillä pitkäaikaishaitoista ei ole tutkimusta.

Mitkä nämä lääkeaineet sitten ovat joita valmistajat ovat yrittäneet peitellä?
Osa ripsiseerumeista sisältää prostaglandiinin johdannaisia, jotka muistuttavat bimatoprost-lääkeainetta, jota käytetään silmänpainetaudin hoidossa. Tässä kaksi nimeä, jotka ovat prostaglandiinin lääkeainejohdannaisia: Dechloro Dihydroxy Difluoro Ethylcloprostenolamide ja Isopropyl Cloprostenate. Lääkkeen kaltaista ainetta sisältävien ripsiseerumien mahdollisia haittavaikutuksia ei ole tutkittu.




Mitä sivuvaikutuksia ripsiseerumit voivat sitten aiheuttaa?
Prostaglandiinin johdannainen voi aiheuttaa kutinaa ja polttavaa tunnetta, ärsyttää silmää ja ihoa sekä tummentaa silmäluomia tai silmän iiristä. Ripsiseerumit voivat myös aiheuttaa allergisia reaktioita tai silmätulehdusten aktivoitumista. Lisäksi ripsiseerumeista luopuminen voi tulla hankalaksi, sillä ripsien kasvu lakkaa, kun aineen käytön lopettaa.

Mutta miksi sitten käyttää ripsiseerumia, jos siinä piilee paljon riskejä?
Ripsiseerumeita käyttävät tavoittelevat pidempiä ja tuuheampia ripsiä. Lisäksi ripsiseerumeita on nopea ja helppo käyttää, ripsiä ei tarvitse käydä säännöllisesti huollattamassa, kuten ripsenpidennyksiä. Lopputulos on luonnollinen. Moni aikaisemmin pidennyksiä käyttänyt on siirtynyt käyttämään ripsiseerumeita juuri tämän helppouden ja luonnollisuuden takia. Ripsiseerumi levitetään ripsen tyveen, ei silmään, joten sivuvaikutukset tuskin ovat pysyviä tai pahoja.

Markkinoilla on myös seerumeita, joilla on luomusertifikaatti, kuten esimerkiksi Radicalash. Suurin osa Suomessa myytävistä ripsiseerumeista ei sisällä prostaglandiini johdannaisia, vaan teho syntyy kasviyhdisteistä. Kuitenkin moni kuluttaja pitää prostaglandiinin johdannaisia sisältäviä ripsiseerumeita tehokkaampina.



Itse kuulun näihin lukuisiin, jotka käyttävät ripsiseerumia. Tiedostan riskit, mutta uskon, että riskejä tuovat nimenomaan seerumin pitkäaikaiskäyttö. Aluksi käytin seerumia reilu kuukauden ajan säännöllisesti päivittäin. Sen jälkeen olen seerumia käyttänyt vain satunnaisesti silloin tällöin. Itselläni en ole huomannut edellä mainittuja haittoja. Sen sijaan ripset ovat kasvaneet todella tuuheiksi ja pitkiksi. Käyttämäni ripsiseerumi on nimeltään RevitaLash, joka sisältää Decholoro Dihydroxy Difluoro Ethylcloprostenolamidea. Maahantuojan mukaan aine on täysin turvallinen ja EU-lainsäädännön mukainen. Esimerkiksi Ruotsissa prostaglandiinin johdannaisia sisältäviä ripsiseerumeita on kuitenkin kielletty.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kohtuukäytöllä ei voi saada suurta vahinkoa aikaiseksi, ja kun tiedostaa mahdolliset riskit, voi havainnoida tarkemmin mahdollisia sivuvaikutuksia. Seerumin käyttö kannattaa tietysti lopettaa, jos sivuvaikutuksia alkaa näkymään. Pitämällä pienen tauon voi vaikutukset kadota ja myöhemmin voi kokeilla uudelleen. Uskon, että kaikkiin aineisiin liittyy aina joitakin riskejä, mutta terve maalaisjärki auttaa tällaisissakin asioissa. Älä käytä ainetta, jos se alkaa tuntua epämiellyttävältä! Ei terveyttään kuitenkaan kannata riskeerata turhamaisuuksien vuoksi.

Millaisia kokemuksia muilla on ripsiseerumeista?

Susanna



Lähteinä käytetty: Kauneus ja Terveys 1/2013 "Ripsiriita seerumeista" sekä Iltalehti Tiistai 5.2.2013  otsikolla "Ripsiseerumissa piilee riskejä".




maanantai 18. helmikuuta 2013

Tik..Tak!

Mulle iskee joka kevät kauhea sisustusvimma, jotain uutta pitää kotiin saada piristykseksi. Oma sisustus makuni on vaalea/musta. Ajattelin vinkata tästä kivasta löydöstä, jonka bongasin Stockmannin sivuilta. Mielestäni tämä pieni kello sopii hyvin keittiöön ja hintakaan ei päätä huimaa! Kiikutinkin itsellenikin yhden ostoskoriin..

Nyt vain odottamaan, että paketti saapuu.. mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi. Reissu Ikeaan olisi paikallaan, mitenköhän tällä kertaa saisin houkuteltua ton miehen sinne..

- Laura

Terveiset sairaspediltä

Olin lauantai-iltana vanhan työpaikkani ja nykyisen treenipaikkani jäsenpartyissa. Meininki siellä oli oikein korkea ja oli ihanaa nähdä kaikkia tuttuja juhlahumussa hyvällä fiiliksellä. Aika vähän tulee nykyään nähtyä vanhoja työkavereita tai aktiivitreenaajia, kun itsekin käy vain satunnaisesti salilla treenailemassa. Noh, lauantaina tuli tämäkin moka korjattua ja vaihdoin paljon kuulumisia tuttujen kanssa. Kyllä ympäristö, missä vallitsee positiivinen ilmapiiri tekee vain hyvää. Välillä kun tuntuu, että nykyisellä alallani positiivisuutta saa etsimällä etsiä. Itse olin niin sanotusti piipahtamassa partyissa, sillä mulla oli koko viikonlopun töitä tiedossa ja sunnuntainakin olin menossa yhdeksään töihin.


Jossain vaiheessa iltaa mulle alkoi tuleen ihan hirveän heikko olo ja mahassa alkoi kiertään. Soitin miehelleni ja hän pääsi onneksi heti hakemaan mut. Kotiin päästyäni tuli välittömästi tarve päästä morjestaan posliiniastiaa. Ja oksentelua jatkuikin läpi yön ja eilisen. Tässä onkin nyt sitten kaksi päivää tullut maattua sängyn pohjalla ja olot jatkuu edelleen. Aikas inhottavaa, mutta uskon että tällaiset virukset ei kauheen kauaa jaksa kestää. Huomenna alkaisi saikkujen päälle vapaat ja toivoisin niin pystyväni nauttimaan vapaista suht terveenä. Nyt kaikki varpaat ja sormet pystyyn, että olisin jo huomenna terve.

Tältä olen siis näyttänyt jo kaksi päivää..




Olen kyllä ollut harvinaisen kipeä viimeiset kaksi päivää. En ole juuri mitään jaksanut enkä pystynyt tekemään. Toisaalta tällainen aikalisä ja pysähtyminen voi tehdä välillä myös hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Sairastellessa minulla on ollut aikaa lukea kirjoja, nukkua silloin kun väsyttää ja pohtia sekä ajatella rauhassa itselle tärkeitä asioita.

Aikaa on myös ollut elokuvien katseluun. Voi, että kuinka kauan siitä onkin, kun olen viimeksi saanut katsella juuri minun mieltäni kohentavia, joidenkin mielestä turhia, leffoja yksin kaikessa rauhassa. Rakastan kaikkia teinielokuvia ja niin sanottuja hömppärakkausleffoja. Mieheni ei juurikaan välitä kyseisistä leffoista, joten sairastelu kotona mahdollistaa myös hömppäleffojen katselun.



Tänään vuorossa ovat olleet Beauty & the Briefcase sekä Material Girls. Päivääni on siis tähdittänyt Hilary Duff romanttisissa komedioissa. Hömppäleffat saavat aikaan aina yhtä hyvän mielen. Ja mikä parasta niitä katsoessa voi aivot olla välillä myös toisaalla. Mitä elämä olisikaan ilman sairaspäivien hömppäleffoja!?



Normaalista poiketen tänään leffaherkut ovat olleet hyvin nestepainotteisia, ja kevyitä. Näillä herkuilla siis tänään, toivotaan että huomenna jo maistuisi kunnon ruoka.

Tällainen viikon aloitus. Pakko sanoa, että tästä ei ole kuin suunta ylös päin!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Susanna



lauantai 16. helmikuuta 2013

Lauantaisin liikutaan!

Lähdin tänään puolen päivän aikaan vanhempieni luokse jumppailemaan. Siitä on tullu mulle kiva joka lauantainen traditio. Vanhempieni luota löytyy kaikki tarvittavat jumppavälineet, crosstrainer, vatsalihaspenkki, kahvakuula ja käsipainot. Oon todennut, että kotijumppailu sopii mulle, saa rauhassa tehdä oman mielen mukaan ja eipä tarvitse kauas lähteä.. se lähteminen sinne salille kun on mulle ajoittain hieman haastavaa. Eikä muuten rokota lomppakkookaan yhtään! Ja kyllä niitä tuloksiakin tulee, kun laittaa kaikkensa peliin eikä vain löysäile.

Mun tavote on olla kesällä elämäni kunnossa, kun täytän huimat 25v. Ja sen tavotteen aion myös saavuttaa. Otan siis Suskun haasteen vastaan, mutta mun "kävelylenkki" on vähintään kaksi kertaa viikossa crosstrainerilla, mua ei saa talvisin ulos lenkkeilemään vapaaehtoisesti.



Hain tuota uutta Puddingia, saa nähdä miltä se maistuu. Oon kyllä kuullut ettei se välttämättä ole niin herkkullista, kun kuvasta voisi olettaa. Pääasia, että siitä saa tarvittavaa proteiinia. Kaupanpäälliseksi sain tuon pullon, jonka olinkin aikonut ostaa, nyt pitäisi vielä hommata sitä palautusjuomaa.


Vihdoin taas se urheilunhimo on palannut, sitä kun jonkin aikaa saanut odotella. Nyt en anna sen laantua! Tein itselleni jääkaapin oveen liikuntapäiväkirjan, johon merkkaan ylös kaikki liikkumiseni viikon aikana, tavoitteeni on liikkua vähintään 4 kertaa viikossa.
Liikuntapäiväkirja on toiminut mulla ennenkin, se on hyvä motivaattori jääkaapinovessa. Ei tule syötyä turhia välipaloja ja se tsemppaa liikkumaan, kun huomaa kuinka hyvin on jaksanut tai jos jokin päivä on jäänyt väliin, niin pakkohan se on kiriä takaisin ;)



Vanhempieni mennessä kyläilemään, sain tämän pikku karhun hoitoon..


Nyt täytyy alkaa valmistautumaan iltaan, luvassa on rauhallista illanviettoa Janin veljen luona.

Mukavaa lauantaita kaikille!

torstai 14. helmikuuta 2013

Happy Valentine´s Day!

Tulin kiireessä kirjoittamaan pienen postauksen, sillä tänään mulla on vapaapäivä, ja olisi tarkoitus lähteä metsästään mun miehelle yllätystä. Meillä on mun miehen kanssa tapana ollut ostaa toisillemme yllätyksiä vuoro kuukausin. Tammikuussa oli mun vuoro saada yllätys ja todella hienon yllätyksen sainkin. Olin ollut kavereideni kanssa lauantai-iltana kahvittelemassa ja kotiin päästyäni eteisen pöydällä komeili iPhone. Olin super onnellinen saamastani yllätyksestä.

Tänään olisi mielestäni oikein hyvä päivä yllättää mies ostamalla joku hieno kello hänelle. Olen jo pitkään katsellut ja etsinyt miehelleni sopivaa kelloa. Tällä hetkellä miehelläni on jatkuvassa käytössä Gantin rannekello, jossa on valkoinen hihna ja hopeinen kello. Haluan miehelleni toiseksi kelloksi kultaisen, jossa hihna on joko ruskea tai musta. Katsotaan, mitä tänään löydän.

Pari päivää sitten vihjasin uudesta "perheenjäsenestä". Nyt olemme saaneet sen vihdoin kotiin.. Nimittäin.. Tadaa..



..MacBook Air on vihdoin meidän. Olen aivan innoissani uudesta koneestamme. Kaikki työt tuntuu tämän myötä paljon helpommilta toteuttaa, kun tietokoneen pystyy helposti liikuttamaan minne vaan. Tähän astisten kokemusten perusteella en voi antaa kuin pelkkää plussaa MacBook Airille. Jes!

Eilinen ilta meni ystävänpäivälahjapaketteja väsäillessä. En malta odottaa, että saan antaa lahjat ystävilleni. Hetkellisesti tuli jopa pieni joulufiilis samalla kun väsäilin lahjoja valmiiksi. Äkkiä kyllä sain ajatukset joulufiiliksistä sivuun ja ryhdyin ajatuksissani odottamaan kevättä ja aurinkoa!




Mäpä jään nyt näissä tunnelmissa valmistelemaan pöytää iltapäivää ja ystäviä varten.


Kaiken hyvän omistamisesta tekee ihanaa ja korvaamatonta se, että on ystäviä, joille ne voi jakaa.
Oikein oikein ihanaa Ystävänpäivän jatkoa kaikille! Nauttikaa läheisyydestä ja rakastakaa!


Susanna



keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Dramaattinen hammaslääkärikäynti

Tänään se päivä koitti, kun rohkaistuin 5 vuoden jälkeen astelemaan hammaslääkärin tuolille. Kyseessä oli vain perus tarkastus tai niin ainakin luulin... Mulle tuli hammaslääkärikauhu sen jälkeen, kun ylä-asteella "sain" raudat ja aina kun niitä kiristettiin, niin kipu oli sietämätön. Siitä asti, kun sain raudat pois olen nähnyt painajaisia, että hampaani tippuvat yksitellen tämän kiristelyn vuoksi ja näen tätä unta tasasin väliajoin.

Noh anyway.. olin siis tässä "perus tarkastuksessa", kunnes hammaslääkäri yhtäkkiä totesi, että poistetaan samantien yksi viisaudenhammas, joka oli kasvanut vinoon. Siinä vaiheessa mietin vain että: PANIIKKI! En ollut valmistautunut yhtään siihen, että se toimenpide voitaisiin tehdä samantien.
No ei siinä muu auttanut, kun suostua ja yrittää hengittää syvään ja olla näyttämättä hirveetä jännitystäni. Hyvin siinä onnistuinkin, jalat tärisi penkissä, kun haavan lehti. Siinä sitten hammaslääkärikin pyysi olemaan rennosti ja kaiveli jostain ruuvimeisselin näköisen piikin, yritä siinä sitten olla rennosti..
Loppujen lopuksi tämä hirveä toimenpide kesti sekunnin enkä tuntenut mitään ja kyllä jälkeenpäin hieman nolotti se mun tärinä turhasta.. kaikesta oppii.

Mun piti hammaslääkärin jälkeen käydä hakemassa uusi sähköhammasharja, sitä kun en vielä omista ja hammaslankaa lääkärin suosituksesta.

Noh.. näihin päädyttiin..


Täytyihän sitä saada jotain helpotusta sen kauhean kärsimyksen jälkeen ;)

Illalla lähdin vielä käymään avomieheni kanssa veljeni luona. Veljeni ja hänen vaimonsa olivat saaneet yhden uuden perheenjäsenen, aivan valloittavan suloisen pikku Chihun!


Eipä paljoa helpottanut meikäläisen pentukuumetta nähdessäni tämän pikku hurmurin. Miten joku voikin olla noin pieni ja ihana!!

Omaa pikku pentua odotellessa..


- Laura

tiistai 12. helmikuuta 2013

What colour would you like?

Tänään oli kauan odotettu kampaajapäivä. Olen jo hetken odottanut kampaajalle pääsyä, sillä olen mielestäni ollut hiustyylimuutoksen tarpeessa. Noh, mites siinä sitten kävikään.. Olen jo pitkään värjäyttänyt hiukseni niin sanotulla balayagella. Tämä hieno termi tarkoittaa tekniikkaa, jossa raidat maalataan hiusten sekaan vapaalla kädellä. Olen rakastunut korviani myöten tähän tekniikkaan jo viime kesänä, enkä sitten tänäänkään osannut toivoa muuta kuin väriä vaaleammaksi samaisella tekniikalla. Balayagen ansiosta viikkojen kuluessakaan tyvikasvu ei näytä aivan tuskaiselta, kun hiukset ovat monivärivivahteiset.

Halusin ottaa kuvat hiuksistani ennen ja jälkeen. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, sillä olosuhteiden pakosta jouduin ottamaan ne kännykälläni.


Illalla kävin salilla treenaamassa. Tässä vielä illan tunnelmia kuvin.



Olo tänään salilla oli pitkästä aikaa kauhean väsynyt ja liikkeiden loppuun suorittaminen tuntui välillä melkein mahdottomalta. Onneksi mukana oli ystävä, jonka läsnäolo pistää tsemppaamaan, ja saimme kuin saimmekin treenin tehtyä kunnialla loppuun. Olo nyt kotiin päästyäni on huikea. Treenin päälle sauna tekee hyvää, joten nyt lähden nauttimaan saunasta, ai että kuulostaa hyvältä.

Saunan jälkeen on raukea olo ja uni varmasti maittaa.

Vai maltankohan ollenkaan nukkua ensi yönä, sillä huomenna saamme kotiimme uuden "perheenjäsenen"?


Susanna



maanantai 11. helmikuuta 2013

Maanantaiaamun tunnelmia

Se olisi sitten taas maanantai ja uusi viikko alkamassa. Ihanaa!

Ajattelin kuitenkin vielä hetkisen katsoa taakse päin ja muistella viikonloppua. Viikonloppu oli oikein onnistunut ja ihana. Sen siivittämänä onkin rauhoittavaa aloittaa uusi viikko.

Mitäs kaikkea sitä viikonloppuna sitten tuli tehtyä..



Lauantaina tuli juhlittua ystävän valmistujaisia! Juhlat olivat oikein hienot ja onnistuneet. 


Sunnuntaina pääsimme nauttimaan urheilun juhlaa lasten "hiihtokilpailuiden" merkeissä. Ohjelmassa oli Hippo-hiihdon mitalisadetta kahden siskon lapseni ansiosta. Kilpailu oli oikein tapahtuma rikas ja antoisa. Lähes kaikki urheilulle tyypilliset elementit, veri, hiki ja kyyneleet, oli havaittavissa suuren osallistuja joukon tunnelmassa. Jännitys oli käsin kosketeltavissa ja onnistumisen ilo oli vielä sitäkin suurempi! Onnea kaikille itsensä likoon laittaneille hiihtäjille. 


Sunnuntaina iltapäivällä vietimme Lauran kanssa teehetken vaihtaen taas viikon kuulumisia. Teen juonnin lomassa tuli tehtyä myös pikatreeni Lauran kahvakuulalla. Ai että se on muuten hyvä ja monipuolinen vempain ihmisille, jotka tykkäävät mielummin treenata kotona kuin salilla. Nopeasti oli koko vartalon treeni tehty. 

Tuleva viikko pitää sisällään muun muassa kuusi päivää töitä, mutta myös kampaajaa ja urheilua. Huomenna mulla olisikin aika kampaajalle. Mielipiteet uusista hiuksista vaihtelevat joka toinen tunti. En osaa päättää haluanko hiuksista vaihteeksi vähän tummemmat vai laitatutanko vain vaaleita raitoja. Se jää nähtäväksi! Katsotaan huomenna mitä luottokampaajani saa loihdittua.

Mukavaa ja iloista alkuviikkoa! Tsemppiä kaikille alkavan viikon koitoksiin!


Susanna