sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Lauantain aamupäivälenkki

Lauantaina päätin salin sijaan lähteä pienelle aamupäivälenkille. Mikä sen hienompaa kuin hölkätä luonnossa ilman minkäänlaista kiirettä. Aikaisemmin en ole yhtään osannut nauttia yksin olosta ja varsinkaan yksin lenkkeilystä, mutta lauantaina fiilis oli aivan päinvastainen. Nautin todella yksin olosta ja luonnosta. Kuuntelin lenkkeillessäni lintujen laulua ja tuulen ääntä. Kuinka rentoutttavaa ja vapauttavaa!

Lenkin lomassa poikkesin myös Lauralla kylässä. Oli mukava nähdä Lauraa pitkästä aikaa. Pakko hiukan paljastaa, että Lauralla on meille jotain kerrottavaa, kunhan ehtii tänne tulla asiasta kirjoittamaan. Tuskin maltan odottaa!

Mutta takaisin lenkkiini.. lenkkeily saa aina yhtä hyvän mielen aikaiseksi ja edellisenä päivänä tehtyjen portaiden jälkeen oli todellakin hyvä tehdä vähän jotain hiukan kevyempää.

Tässä hiukan lenkkiasua:





Pysähdyin hetkeksi lenkilläni myös Tohlopin rannan laiturille nauttimaan järvimaisemasta. Ahh kuinka ihanaa!





Koko viikonloppu on mennyt kyllä oikein hyvällä fiiliksellä..
ja tällaisen viikonlopun jälkeen on mukavaa aloittaa uusi viikko.


Oikein ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Susanna


°Pispalan portaat°

Kerroin aikaisemmin, että aijon esitellä täällä blogissa lajeja, joita voi yhdessä ystävien kanssa harrastaa samalla kun vaihtaa kuulumisia. Seuraavaksi vuorossa olisikin Pispalan portaiden juokseminen.

Viime perjantaina tuli juostua pitkästä aikaa Pispalan portaat. Pispalan portaat ovat varmasti jokaiselle tamperelaiselle tuttu juttu, mutta muualla asuville se voi olla täysin uusi tuttavuus. Joten kerrottakoon nyt ensin muutama epävirallinen faktatieto näistä legendaarisista portaista. Pispalan portaat ovat hyvin suositut urheilu ja kuntoilupiireissä Tampereella. Lähes jokainen urheilija on ne saanut joskus kokea ja juosta, konkata tai kävellä ylös. Portaat näyttävät loputtomilta ja tuntuvat sen vuoksi tuskasilta, sillä niissä juostessa todella tuntuu kuin loppua ei olisi. Pispalan portaissa monet ihmiset ovat vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä. Portaissa oman laskuni mukaan on noin 312 tuskaista ja jo hiukan vanhuudesta joustavaa rappusta. Tän paremmin niitä ei voi kuvailla. Ne todellakin täytyy itse kokea.






Mukaan portaisiin lähtivät minun seurakseni mieheni sekä ystäväni ja mieheni veli. Yhteistyössä saimme oikein hyvän treenin aikaiseksi. Aluksi hölkkäsimme portaat alhaalta ylös asti. Tämän jälkeen teimme erilaisia harjoituksia kuten konkkauksia, tikkauksia ja tasahyppyjä. Teimme kaikista variaatioista omat sarjat (kolme eri sarjaa), jotka jokaisen toistimme kolme kertaa. Harjoitusten jälkeen juoksimme portaat kaksi kertaa ylös asti, joista toisella kertaa otimme myös aikaa. Olisi ollut parempi ottaa aika jo ensimmäisellä juoksu kerralla ennen harjoituksia, jolloin ajasta olisi esimerkiksi ollut helpompi seurata kehitystä seuraavilla kerroilla. Tällä kertaa ajan kuitenkin mittasimme vasta aivan lopuksi, jolloin sain ajakseni 2 min 10s. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa treenailua eteenpäin. Lopuksi vielä kävelimme kertaalleen portaat ylös. Yhteensä portaita tuli kuljettua tällä treenikerralla reilut 3800.

Ja siis treeni kyllä meni todellakin perille, sillä mun pohkeet huutaa edelleen muutaman päivän jälkeen hoosiannaa. Mutta sehän on vain mukavaa, eiks vaan?

Nyt kaikki, joilla vaan on mahkuja, lähtekää Pispalan portaita juoksemaan. Ja te, jotka ette asu Tampereen suunnalla, kun ensi kerralla tulette täällä poikkeen juoskaa ihmeessä nuo portaat tai menkää edes kävelemään ne ylös. Huipulta on meinaan aivan huikeet maisemat. Suosittelen!



Juoksun jälkeen pulahdimme vielä Pyhäjärveen. Olen super ylpeä, sillä jopa minä pulahdin! Päätin muutama päivä sitten, että en halua asettaa itselleni jatkossa enää mitään rajoitteita, joten kaikkea on tästä eteenpäin vain kokeiltava.. Ja tästä järvessä uimisesta oli hyvä aloittaa. Jes! Tuli hyvä fiilis.




Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Susanna


Asiaa kutreista

Olen kirjottanut aikasemmin täällä blogissa pillereiden lopettamisesta ja niiden haittavaikutuksista. Nyt pillereiden lopettamisestani on kulunut reilu kaksi kuukautta ja tähän väliin on kyllä pakko todeta, että olen edelleen samaa mieltä siitä, että en mistään hinnasta enää aloittaisi pillereitä uudelleen.

Pelkästään tämän hetkinen hyvä olo on tarpeeksi hyvä syy siihen, miksi en pillereitä suostuisi enään syömään. Parhaita puolia pillereiden lopettamisessa minun kohdallani ovat olleet tasaisempi psyyke, iloisuus ja sosiaalisuus. Lopettaminen on tuonut paljon hyvää, mutta on siinä toki ollut myös haittapuolensa, sillä hormoonien ollessa epätasapainossa, voi kroppa reagoida siihen monella tapaa. Mun kohdalla uskon olleeni melko onnekas, sillä haittavaikutuksia en ole itse vielä huomannut kuin muutamia. Joillekkin ei-toivottuja vaikutuksia voi tulla rutkasti enemmänkin, tai päinvastoin. Voin hiukan noista omista haittavaikutuksista kertoa, mutta en voi kuitenkaan olla täysin varma johtuvatko nämä juuri pillereiden lopettamisesta. Uskon kuitenkin, että näin on.

Hiusten rasvoittuminen on ollut yksi ärsyttävimmistä ja surullisimmista pillereiden lopettamisen myötä tulleista vaikutuksista. Aikaisemmin pesin hiukseni todella harvoin ja ne tuskin rasvoittuivat koskaan, vaikka urheilinkin päivittäin. Pillereiden lopettamisen jälkeen hiukseni alkoivat rasvoittumaan ihan hirveästi, jopa niin, että joudun pesemään ne päivittäin. Uskon, että tämä on väliaikaista, ja sen vuoksi en jaksa siitä kauheasti stressata.

Hiustenlähtö on ollut toinen surullisimmista asioista ja haittavaikutuksista tässä prosessissa. Mun hiukset on ohentuneet huimasti, ja hiuksia lähtee kourallinen joka pesun jälkeen. Minulle kuten kenelle tahansa muulle naiselle, on hiukset aina olleet erittäin tärkeät. Hiukset ovat naiselle kuin kruunu tai tiara. Nyt kun hiuksia lähtee niin, että kaikki paikat on täynnä vaaleita hiuksia, tulee välillä hyvin epätoivoinenkin olo. En ole kuitenkaan antanut tunteen ottaa valtaa. Minua tässä asiassa lohduttaa se, että onneksi hius on uusiutuvaa ja se kasvaa kyllä takaisin. Niin haluan ainakin uskoa! Sanokoot muut mitä tahansa. :)

Hiuksista yhä paremmin huolehtiminen on noussut minulla viime kuukausien aikana yhdeksi tärkeeksi aiheeksi. Tilanteessa, kun hiukset lähtevät päästä alkaa todella pohtimaan sitä, miten niitä olisi hyvä hoitaa.  Onnekseni kummitätini on kampaaja, joka on aina pitänyt hyvää huolta hiuksistani, enkä ole koskaan joutunut käyttämään esimerkiksi kaupan värejä värjätessäni hiuksiani.

Tässä muutamia kuvia viime kampaajakäynniltäni. Kampaajalla käynti on aina kyllä yhtä ihanaa! Se tunne, kun lähtee uusilla hiuksilla pois kampaajalta, on sanoin kuvailemattoman hieno.


Olen onnekas, kun hiuksiani ei juurikaan enää tarvitse nykyään värjätä. Parin kuukauden välein kampaajani tekee käsin raitoja hiustyveeni, jotta tyvikasvu ei erottuisi. Tavoitteenani on saada tulevaisuudessa mahdollisimman luonnollisen väriset hiukset.



Hiusten hoidossa tärkeää on käyttää hyviä ja laadukkaita tuotteita. Laadukkaat tuotteet eivät kuitenkaan täysin takaa hiusten hyvää kuntoa, vaan uskon, että erityisen tärkeää hiusten hoidossa on se mitä syöt. Hiustenhoitotuotteiden rinnalla on ensisijaisen tärkeää syödä terveellisesti ja hyvin, ja sillä tavoin pitää huolta hiuksista sisältä päin. Lisäksi liiallinen stressi kannattaa jättää muiden huoleksi. Leppoinen asenne auttaa tässäkin asiassa.

Hiusten rasvoittumisen lisäksi on myös ihoni alkanut rasvoittumaan aikaisempaa enemmän. Muutamia lisäkiloja on myös tullut, mutta siinä on kaikki haittavaikutukset mitä itse olen pillereiden lopettamisen myötä huomannut.

Mutta hei, tänään on juuri hyvä päivä alkaa pitään itsestään parempaa huolta niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ja jos niin jo teet, on tuo edellisen kuvan peukku sinua varten. Hienoa!

Susanna


Mukavaa yhdessä..

Urheilijanaisena ajattelin täällä blogin puolella tämän kesän aikana esitellä joitakin urheilulajeja, joita itse olen tänä kesänä harrastanut yhdessä ystävieni kanssa. Pidän siitä, että kavereiden kanssa voi tehdä jotain toiminnallista istumisen ja kahvinjuonnin sijaan. Urheilu on mielestäni silloin hyvä tapa viettää aikaa yhdessä. Se on hauskaa ja saa hyvänmielen jokaiselle.

Näin kesäisin on mukava pelailla kaikenlaista mukavaa ulkona, jolloin saa raitista ilmaa ja auringosta virkeyttä. Muutama viikko sitten me lähdettiin serkkuni ja hänen tyttöystävän kanssa pelailemaan tennistä. Vaikka mä olen kova urheilemaan ja olen kaikenlaista harrastanut ja tehnyt, pelasin ensimmäistä kertaa tennistä. Joskus koulussa kymmeniä vuosia sitten olen kyseistä lajia kokeillut, mutta lajista ei käytännössä ollut juurikaan mitään hajua. 

Heti alusta asti pelaaminen oli todella hienoa ja meillä kaikilla oli mukavaa. Hienointa siinä on se, että vaikka lajia ei olisikaan koskaan pelannut, on porukalla tekeminen aina kuitenkin mukavaa, ja siinä samalla oppii lajia koko ajan lisää. 




Suosittelen kaikille tenniksen kokeilemista ja kavereiden kanssa yhdessä pelailua. Tenniksessä mukavaa on lisäksi myös se, että siinä saa myös hien pintaan. Aurinkoisella kelillä voi myös saada hieman rusketusta.

Ja eikun ulkoilemaan!

Susanna


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannus tuli ja meni, mutta onneksi kesä jatkuu!

Tämä kesä saa mielen niin sekaisin, että täällä blogissa tulee vain yhä harvemmin käytyä kirjoittamassa. Olen pahoillani siitä.
Ajattelin nyt tullakin kirjoittamaan hiukan tunnelmia viime viikonlopulta. Juhannus siis kirjaimellisesti tuli ja meni, ja nyt nautitaan vain ihanasta kesästä.

Vietimme juhannusta isolla porukalla oman perheen voimin veljeni luona ihanan luonnon ja rauhan keskellä. Meitä oli siellä liuta lapsia ja aikuisia. Menoa ja meininkiä siis oli riittämiin. Oli kyllä oikein ihanaa!



Saimme nauttia aivan mahtavista keleistä koko juhannuksen ja kyllä ulkona tulikin vietettyä paljon aikaa. Mitä mainioin juhannus siis. Ja eikös se uskomus juhannukseen niin menekin, että juhannuksen keli kestää läpi kesän aina syyskuulle asti. Toivotaan, että se ainakin tänä vuonna pitää paikkansa.

Nyt olen jo muutaman päivän saanut palailla takaisin arkeen. Välillä arkeen palaaminen voi olla hyvinkin hidasta. Tällä kertaa kuitenkin olen päässyt melko nopeastikin arkeen ja reenaamiseen kiinni. Niistä voinkin kertoa myöhemmin lisää. En voi muuta todeta kuin, että kerrassaan ihana on tämä elämä!

Miten teillä juhannuksesta arkeen palaaminen on sujunut?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille. Nautitaan helteistä!

Susanna


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

I'm Back!

Taas on vierähtänyt tovi, kun oon viimeksi kirjoitellut. Jotenkin aika menee niin nopeeta, en käsitä! Tuntuu, että on maanantai ja sitten taas maanantai, heh. Toivottavasti tää kesä menis hitaasti tai ainakin jatkuis lämpöset ilmat pitkälle syksyyn.
Mun viimeseen kuukauteen on mahtunut ihan hirveesti kiireitä ja yks pikku RIIVIÖ vie kyllä aikaa ja energiaa! Tiesin ettei toi minibulli oo sieltä helpoimmasta päästä kasvattaa, mutta rehellisesti sanottuna ei sitä osannut aatella, että se noin haastava on! haha.
Tai eikai siinä muuta haastavaa ole kuin toi älytön pureminen, joka on noille minibulleille ominaista pentuna.. mainittakoon ettei se puruvoima ole ihan sama kuin pikku chihulla.
Mun jalat on kantapäästä polvitaipeeseen asti violetit mustelmista.. tänä kesänä ei siis paljoo shortseja pidetä.

Päivät kuluukin melkolailla viihdyttäen Rudya, ettei se tuhois koko kämppää..
(tähän mennessä on mennyt VAAN jatkojohto, puhelimen laturin johto, oven karmi ja vähän oveekin, hups!)


Ollaan käyty tietty ulkoilemassa, kaiken uuden tutkiminen kuluttaa hyvin energiaa!


Vietetty leppoista tyttöjen iltaa, sohvalla löhöillen. (Rudylla ei niin lepposta mun kuristus otteessa)


Opeteltu käskyjä, tassun antaminen, istuminen ja maahan meneminen luonnistuu jo.

Semmosta meille :)


Ihanaa kohta tulee juhannus ja monta vapaapäivää, aahhh.

Hyvää juhannusta kaikille!

- Laura

lauantai 15. kesäkuuta 2013

InstaPics*


Jälleen olisi aika laittaa hiukan instagram kuvia esille myös tänne blogin puolelle. Olen miettinyt näiden instakuvien ja päivitysten merkitystä täällä blogissa. Monet teistä lukijoista varmasti käyttää myös itse instagramia ja nämä instapäivitykset täällä blogin puolella voi olla joidenkin mielestä sen vuoksi vain ärsyttävää toistoa, joten pyydän anteeksi. Luulen kuitenkin, että on paljon myös lukijoita, joilla tuota instagramia ei ole, kuten ei ole myöskään blogin toisella kirjoittajalla Laurallakaan, vink vink Laura. Joidenkin mielestä siis näiden kuvien katselu voi olla mukavaa ja toisten mielestä ei. Itse henkilökohtaisesti pidän lukemieni blogien instagram päivityksistä, joten sen vuoksi tykkään näitä myös itse tehdä. Tässä siis puolustuspuhe instagram päivityksille.

Mutta siis nyt olisi aika palata muutaman viikon tapahtumiin instagram kuvien kera..

Kukkien istuttamista

Työmatkamaisemat

Arjen hauskuutta

Matkalla kuvauksiin

Valmis kuvauksiin

Viikon toiset kuvaukset menossa, ihana työ = ihana elämä

Juhlittiin valmista saikkua

Pirkan pyöräilyyn valmistautumista

Ystävä hemmottelee niin mieltä kuin vatsaakin

Numero

Valmiina koitokseen

Yhden kokemuksen taas rikkaampana on mukava hymyillä

Auringonlasku ja ihanat ystävät



Meidät siis löydät instagramista nimimerkillä @TWOBRILLIANT

Nyt oikein ihanaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

Susanna


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Elämä on matka, ei päämäärä part2

Eilen jo hiukan pohjustin tämän päivän aihetta, ja ajattelinkin tänään kirjoittaa hieman ajatuksia tulevaisuuden työhaaveistani ja työhön liittyvästä pohdiskeluistani. Uskon, että tämä aihe kiinnostaa monia, sillä elämme tällä hetkellä sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kouluttautuminen ja uudelleen suuntautuminen työelämässä on enemmän kuin normaalia. Tämä jos mikä luo paineita, mutta luo myös mahdollisuuksia kokeilla monia asioita elämänsä aikana.

Eilen mulla oli taas kauan odotettu life coach -valmennus ja aiheena tällä kertaa siis työ ja tulevaisuus. Olen pitkään pohtinut mikä on se mun juttu työhön liittyen, missä tuntisin olevani onnellinen, muita kannustava, esimerkillinen, erityinen ja ennen kaikkea kokisin itseni hyvin tyytyväiseksi. Haluisin löytää työn, joka tyydyttäisi mun kunnianhimoni ja toisi mun parhaat puolet esille. Tätä asiaa olen lähiaikoina ja vähän pitempäänkin miettinyt, enkä ole vielä oikein löytänyt siihen vastausta. Monen monta ideaa on kyllä tullut mieleen, ja jokaisesta uudesta ideasta olen aina ollut yhtä innostunut, mutta innostus on laantunut lähes aina jonkun vastoinkäymisen myötä.

Eilen sitten yhdessä coachini kanssa pohdimme tätä asiaa monella eri tavalla. Ensimmäisenä mun piti kertoa, miltä musta tuntuisi tai millainen olisin, jos kuvittelen, että olen unelma duunissani tällä hetkellä. Kerroin, että olisin muunmuassa tyytyväinen, onnellinen, arvokas, kunnioitettu, esimerkillinen ja muita kannustava. Tämän jälkeen mun tuli näistä luettelemistani asioista rakentaa yksi lause, johon kiteytän tulevaisuuden tavoitteeni. Voi jessus minkälaisen lauseen sainkin aikaiseksi. Se on todella henkilökohtainen, joten en sitä tähän halua laittaa, mutta sen verran voin kertoa, että lause on viisi riviä pitkä ja se sisältää paljon asiaa. Tavoitteeni alkaa sanoilla "kiitos, että saan tehdä työtä, jossa tunnen olevani.." ja siitä se sitten lähti. Tavoite oli asetettu. Tuntu jotenkin todella helpottavalta saada kauan mielessä pyörinyt asia paperille, ja yhteen lauseeseen.

Tavoitteen asettamisen jälkeen lähdimme pohtimaan erään kuvan avulla missä olen nyt ja missä haluaisin olla tulevaisuudessa. Näiden kahden aseman välillä kävimme pitkään vuoropuhelua, esimerkiksi, mitä tämä tavoitteen saavuttanut sanoisi tälle toiselle tyypille, joka on vielä matkalla tavoitteeseen. Tai että mitä tavoitteen saavuttaneella on tällä hetkellä enemmän kuin toisella tyypillä.

Monen kysymyksen ja pohdinnan jälkeen mulle alkoi valjeta yksi todella tärkeä asia. Ymmärsin, että kun mulla on selkeä tavoite ja suunnitelma millaiseksi haluan tulla, ei mun tarvitse kuin luottaa siihen, että elämä vie mua sitä tavoitetta kohti. Mun ei tarvitse kuin tehdä parhaani, niin elämä vie mua oikeaan suuntaan. Toinen tärkeä asia, jonka ymmärsin oli se, että tavoitteen saavuttanut minä varmasti toivoisi tässä hetkessä ja tavoitteseen matkalla olevalle minälle onnellisuutta ja hetkessä elämistä. Vaikka olen matkalla kohti tavoitettani, on erityisen tärkeää nauttia jokaisesta matkan hetkestä. Tunnin aikana sain paljon hienoja ajatuksia siitä, mitä mun tulisi nyt tehdä. Se on käsittämätöntä, miten coachini saa vain yksinkertaisilla kysymyksillä mussa tällaisia ajatuksia ja ymmärrystä aikaiseksi. Oli kyllä taas aivan huikea kokemus!

Tunnin lopuksi nostin korttipakasta kortin:


Kortin sanoma on kiteytettynä juuri se, mitä eilen ymmärsin. Se miten tämä kortti osui juuri tänään mun käteen, on täysi mysteeri. Aivan huikeeta!

Viime life coach kerralla pohdin muiden hyväksymistä sellaisena kuin he ovat ja hyvän näkemistä ihmisissä. Jos olet kiinnostunut aiheesta, voit lukea siitä lisää postauksestani Kun nään hyvää ihmisissä. Pohdinnan jälkeen ymmärsin, että mun tulee hyväksyä ensiksi itseni, jotta voin hyväksyä myös muut. Nostimme samaisesta korttipakasta myös viime kerralla kortin. Ja voitteko kuvitella, että silloin nostin kortin: "Be Yourself". Aika jännää, eikö?

Tärkeintä elämässä on usko hyvään ja onnelliseen huomiseen! Nautitaan siis tästä hetkestä, sillä huomenna se on jo mennyttä.

Susanna


torstai 13. kesäkuuta 2013

Lapsenleikkiä

Eilen kävin ystäväni kanssa treenailemassa Pirkkahallissa oikein vanhanajan "kuntosalilla". Teimme paljon liikkeitä, jotka vahvistavat pakara- ja reisilihaksia, lopuksi teimme myös vatsatreenin.  Vaihtelu todella tekee hyvää, ja on mukavaa käydä aina välillä piipahtamassa "muiden tonteilla" katsomassa, miten he treenailevat ja saamaan hiukan vinkkejä omaan treenailuun. Meillä tavoitteena oli tehdä joku höntsytreeni, eli vähän vain kokeilla sitä sun tätä. Noh, loppujen lopuksi se oli kaikkea muuta kuin höntsyilyä. Siellä me sitten hampaat irvessä nostettiin rautaa, ja sykkeet meillä nousi välillä hyvinkin korkealle. Etenkin pakara sai hyvin treeniä, ja se jos mikä on mukavaa!

"Kuntosali"
Totista puuhaa?

Kovan treenaamisen lomassa ehdimme myös hiukan hullutella..

Taitonäyte, valmis jumppakouluun..?
I can fly..
Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku..

Kaiken tämän rääkin ja hauskuuden lisäksi tältä ystävältäni saan aina nähdessämme henkilökohtaista terapiaa juttelun lomassa, ja yhteisen ajan jälkeen olen kuin uudelleensyntynyt. Ihanaa, että tällaisiä ystäviä on olemassa! Kuinka korvaamatonta onkaan se, että saa toiselta tukea ja apua oman elämänsä kulmakivissä. Ja miksipä ei myös jakaa sitä iloa ja onnea mitä kokee omassa elämässään. Kerrassaan hienoa!

Lopuksi haluan jakaa kuvan, joka on johdatus seuraavaan postaukseeni..




Oikein ihanaa ja rentoa viikon jatkoa kaikille! Nautitaan joka hetkestä!

Susanna


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Sunlight

Heipparallaa! ja aivan ihastuttavaa viikkoa kaikille.
Tänään saimme nauttia ilta-auringosta. Me lähdimmekin ystäväporukalla ajelemaan eräälle aivan mielettömälle paikalle nauttimaan illan ihanista auringonsäteistä. Tunnelma oli mieletön, seura ihanaa ja fiilis mitä mainioin. Tänään ajattelin antaa kuvien puhua puolestaan ja jättää tekstin vähemmälle. Pitemmittä puheitta siis tässä hiukan kuvia tältä illalla!








Ylitin jälleen itseni ja kiipesin muiden perässä sillan alla kulkevaa tukikaarta pitkin ylös, josta nämä hienot maisemat avautuivat. Korkeanpaikan kammo sai väistyä. Oli kyllä hienoo kerta kaikkiaan!

Näissä tunnelmissa toivottelen mukavaa loppu viikkoa kaikille! Muistetaan nauttia elämän pienistä iloista ja onnen hetkistä.

Susanna


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ihana aamu

Tänään aamusta sain nukkua pitkään, sillä menin vasta iltaan töihin. Olin kyllä niin naatti eilisen jälkeen, että pitkään nukkuminen teki enemmän kuin hyvää.

Aamun aloitinkin mukavasti sängyssä loikoillen ja kirjaa lukien. Ai että mikä päivän aloitus. Olin jo valmiiksi varautunut siihen, että kun nousen aamulla ylös sängystä lihakseni olisivat enemmän tai vähemmän kipeät. Sainkin yllättyä positiivisesti, sillä lihakset eivät olleetkaan kovinkaan kipeät eilisen lenkin jäljiltä. Vain pohkeiden yläosa oli kipeytynyt. Tähän lääkkeeksi ajattelinkin polkea myös tänään pyörällä töihin. Sillähän se kipu lähtee millä on tullutkin, eikö?

Ennen töihin lähtöä nautin ihanan raikkaan ja täyttävän aamiaisen. Eräs blogimme lukija toivoi jokin aika sitten blogikirjoitusta ruokavaliostani. Ajattelin ryhtyä toimeen ja näin ensimmäiseksi kuvasin tämän aamuisen aamiaiseni.



Tuoretta ananasta, persikka, banaani, kiivi ja luomu cashewpähkinöitä
Puuroa ja jäisiä marjoja

Vihreää teetä

Vihersmoothie

ravintolisät; D-vitamiini ja Spirulina
Puhdistustipat puhdistumisen ja uudistumisen tueksi

Aamiaiseeni siis kuuluu hedelmiä, puuro marjoilla, vihreä tee sekä vihersmoothie. Tällaisen aamiaisen syön aamuisin, jos ei ole kiire. Kiireisinä aamuina syön lähinnä vain puuron marjoilla ja vihersmoothien. Ravintolisät kuuluvat jokaiseen aamuun. Spirulinan ja puhdistustipat otan myös iltaisin. Spirulina on erittäin hyvä ravintolisä, sillä se on ehkäpä planeettamme ravinnetihein yksittäinen ruoka ja se on pakattu täyteen varsinkin urheilijoille arvokkaita ravinteita. Spirulina on yksisoluinen levä, joka on elänyt maapallolla siitä lähtien, kun täällä on ollut elämää.

Vihersmoothiesta kirjoitinkin jo aikaisemmin postauksessa Vihersmoothie, ja voitte lukea enemmän sieltä. Smoothieta voi muokkailla oman mielensä mukaan, ja sitä kannattaakin aina vaihdella, jotta saa mahdollisimman monipuolisesti ravinteita. Vihersmoothieen lisään myös OptiMSM jauhetta, joka on orgaaninen rikkiyhdiste ja se on erinomainen luuston, lihasten, nivelten ja hiusten hyvinvoinnille. Vihersmoothieta juon lasillisen aamuin ja illoin.

Tällaisella aterialla minun päiväni lähtee hyvin käyntiin.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Tehdään tästä viikosta onnistumisten viikko.

Susanna