Pelot ovat syntyneet voitettaviksi!

Olen tässä viime aikoina alkanut miettiin omia asenteitani, pelkojani ja ajatuksiani, jotka voivat pahimmillaan pahasti rajoittaa mun joka päiväistä kokemusmaailmaa ja ikimuistoisten hetkien syntymistä. Tällaiset pelot tai asenteet voivat olla hyvin pieniä ja huomaamattomiakin. Elämässä usein tulee lähes päivittäin tilanteita, joissa tulee tunne, että "eikä, mä en voi tehdä tätä", en joko uskalla tai jännittää liikaa, ja "mitä hei muut ajattelevat, jos epäonnistun". Itse aina olen yrittänyt vakuuttaa kaikille, että muiden mielipiteet eivät kiinnosta mua, mutta todellisuudessa uskon, että lähes jokainen meistä jollain tasolla ainakin välillä miettii myös niitä muiden mielipiteitä. Tällaisissa tilanteissa jokin kuitenkin sisälläni sanoo, että asian tekeminen tai toteuttaminen voisi olla hauskaa ja se voisi ollakkin juuri sitä mitä haluan. Ja mistäs sitä ikinä tietää, jos ei koskaan kokeile?

Viime aikoina tällaisen tilanteen tullessa eteen olen päättänyt ryhtyä ylittämään itseni ja tarttumaan tilanteisiin, jotka ovat niin sanotusti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on ollut tuttua mulle jo jonkin aikaa, sillä uudessa työssä sitä ei voi välttää. Mutta nyt haluan kokeilla asiaa myös vapaa-ajalla ja nimenomaan asioissa, jotka voivat tuoda onnistuessaan ja kokeilun jälkeen jotain hyvää, ja ainakin kehittää omaa itseluottamusta ja rohkeutta. Jokaisella henkilöllä on omat pelkonsa ja asenteensa, joita haluaisi voittaa. Luulen, että usein ihmiset vähättelevät ja pitävät omia pelkojaan tyhminä ja noloina. Näin olen mäkin pitkään toiminut.

Ajattelin nyt kertoa lähiaikoina tapahtuneita "tyhmiä ja noloja" asioita, joissa olen voittanut omat asennepelkoni.

1. Yksi pelkoni ja asenneongelmani on ollut pitkään, etten osaa/uskalla tai halua myöntää omia heikkouksiani. Jo pelkkä tänne kirjoittaminen on todellinen voitto. Nyt voin sanoa, että mulle on melko sama mitä muut ajattelevat mun heikkouksista tai peloista. Itse asiassa olen erittäin tyytyväinen, että olen ne itsessäni huomannut ja vihdoin voin jopa nauraa omille typeryyksilleni ja heikkouksilleni.

2. En ole koskaan erityisemmin hakeutunut itse tilanteisiin, jossa saan olla esillä ja huomion keskipisteessä, eli toisin sanoen tyrkyttänyt/mainostanut itseäni ja vahvuuksiani muille. Itseni kehuminen on ollut mulle todella haastavaa ja kehujen vastaanottaminen vielä haastavampaa. Lähiaikoina olen tietoisesti alkanut kehumaan itseäni, jos sellaiseen on ollut tarvetta. Olen myös osannut mielestäni ottaa paremmin kehujakin vastaan.. noh, viimeksi sanoin kehun saatuani tosin, että "en kyllä osaa mitään vastata tuohon", mutta hei oikeesti, sanoin edes jotain, enkä vaan mumissut jotain itsekseni. Jes!

3. Yksi hienoin viikon sisällä tapahtunut asenneongelman voitto oli osallistuminen limbokisaan, kaverin tuella, mutta kuitenkin. Ja kuinka hauskaa meillä oli! En ikimaailmassa olisi uskonut tekeväni niin. Ennen päätöstä, että kävelen mukaan kilpailuun, mietin jo valmiiksi pakenemiskeinoja, että miten voin huomaamattomasti poistua tilanteesta, jos se kasvaisikin ylitsepääsemättömäksi. Mutta kokemus olikin mitä mainioin. Näitä lisää!

4. Olen jo hetken aikaa harrastellut tankotanssia. Mulle on jo jollakin tapaa muodostunut "vakkari"tanko, jossa sitten yritän hampaat irvessä tehdä hienoja liikkeitä. Tanko sijaitsee aina takarivissä ja mahdollisimman huomaamattomassa paikassa. Urheilija naisena on ollut haastavaa myöntää, että löytyy myös niitä lajeja, jotka ovat erityisen haastavia ihmiselle, joka pelkää olla pää alas päin tai esimerkiksi pelkää korkeita paikkoja. Tänään kävelin tanssituntia kohden tavoitteena löytää taas tanko, joka on salin nurkassa tai mahdollisimman takana. Matkalla pukutilasta saliin päätinkin, että menen etummaiselle tangolle. Menin tangon viereen, käännyin ja lähdin tankoa kohden, joka oli hiukan taaempana. Joku sai mut kuitenkin kääntymäänn uudelleen ja palasin etutangolle. Ja vitsit hei, tankotanssitunti sai uuden levelin mun kokemusmaailmassa. Yhtäkkiä uskalsinkin kokeilla vaikeampiakin juttuja, ja  melki onnistuinkin niissä. Olikohan siinä tangossa jotain taikaa?
By the way, suosittelen kaikille kokeilemaan kyseistä lajia. Aivan huikee!

5. Viimeinen juttu, mikä mulle nyt tulee mieleen on se, että olemme tätä blogia yhdessä mun super rakkaan lapsuudenystävän kanssa kirjotelleet nyt muutaman kuukauden vaihtelevalla motivaatiolla ja menestyksellä. En missään nimessä ole halunnut tätä tuoda missään esille niin, että monetkaan tutut tätä lukisivat. Mutta nyt, kun olen päässyt "extremen" makuun, niin ajattelin päivittää tän postauksen facebook sivulleni.

Jos nyt luit tän mun postauksen klikkaamalla linkkiä facebookissa, niin tervetuloa lukemaan Two Brilliant -blogia! Tässä blogissa kaksi erittäin hyvää, ellei täydellistä likkaa kirjottelee hömppäjuttuja elämästään.

Suosittelen muuten kaikkia pohtimaan omia asenteitaan ja pelkojaan, ja syöksymään kohti haasteita ja ongelmia, joihin ei koskaan olisi uskonut tarttuvansa. Ai että tuntuu hyvältä, kun oman pelkonsa voittaa. Mun kohdalla tämä on vasta alkua, nyt en voi missään nimessä lopettaa! Mikään ei enää estä mua.. Älä siis anna säkään pelkojesi tai asenteidesi olla onnesi tiellä!

Jokainen on oman elämänsä herra ja tekee elämästään juuri sellaisen kuin siitä haluaa. Nautitaan siis jokaisesta hetkestä!


Susanna

Niin ja hei, jos kirjotus herätti sussa jotain ajatuksia, kirjota ihmeessä kommentti ;)