Se on siinä!

Ja vihdoin koittaa toukokuun viimeinen päivä. Tätä on odotettu ja tätä on pelätty. Mitähän sitä huomenna tuleekaan syötyä, kun herkuton toukokuu loppuu tänään? Meillä oli siis mieheni kanssa pieni haaste kesän alkuun ja olemme olleet herkuttelematta kahta tapahtumaa lukuunottamatta koko toukokuun. Lisäksi vähensimme huomattavasti hiilareiden syöntiä ja lisäsimme proteiinia ruokavalioomme. Tänään aamulla juttelimme mieheni kanssa kuluneesta kuukaudesta, ja molemmilla tiukinta on ollut leivän vähentäminen. Mieheni ei syönyt kuin muutaman kerran leipää kuukauden aikana. Minä söin vähän useammin, noin kerran kolmessa päivässä. Ennen söimme joka päivä, joka aterialla leipää. Toivottavasti tämä kuukausi on opettanut hiukan sen vähentämistä. Leivän ja pastojen sijaan olemme syöneet paljon kaikkea proteiinipitoista, kuten kananmunia, rahkaa, raejuustoa ja lihaa. Myös pähkinöiden ja avokadon syöntiä lisäsimme säännölliseksi ruokavalioomme.

Ja nyt seuraa rehellinen tunnustus: toukokuun aikana söin kaksi kertaa herkkuja. Nämä kaksi kertaa annoin itselleni luvan herkutella ja nautin todella täysin rinnoin. Haastavinta herkuttomuudessa on luultavasti se, että niitä herkkuja on vaan joka paikassa ympärillä.  Niiden syömisestä on tullut meille sellainen sosiaalinen tapa. Herkkuja vain on tapana syödä  yhdessä perheen, työkavereiden, kavereiden ja tuttavien kanssa. Ei ole väliä onko arki vai juhla, mutta herkut vain kuuluvat lähes jokaiseen kahvi/teepöytään. Miksi se sitten on näin? Siihen en osaa vastata, mutta siihen haluaisin kuitenkin jotain muutosta. Toivon, että herkuton toukokuu on ainakin omalta osaltani vähentänyt pysyvästi herkuttelua. Tällä en tarkoita sitä, että herkuttelua ei saisi olla ollenkaan. Totta kai aina välillä pitää saada myös herkutella, ja silloin siitä onkin hyvä nauttia juuri yhdessä ystävien, työkavereiden ja perheen kanssa.

Koko kuukauden tsemppasin itseäni päivittäin, etten sortunut herkkuttelemaan. Tärkeintä tässä kokemuksessa mielestäni oli se, että huomasin, ettei mun maha ollut turvoksissa tai kipeä koko kuukauden aikana. Selvästi tämä ruokavalio sopii minun vatsalleni.

Tulevaisuudessa aijonkin pysyä toukokuun kaltaisella ruokavaliolla, mutta annan itselleni luvan herkutella silloin tällöin.  Leivän syömistä aijon jatkossakin rajoittaa ja sen sijaan syönkin enemmän proteiinia. Itse en ole koskaan tosissani ymmärtänyt diettien päälle, jollei niistä oikeasti ole jotain hyötyä ja opi jotain. Joten mun mielipide on, että jos diettaat, kuuntele vatsaasi ja opi mikä on omalle vatsallasi hyväksi. Kun sinä rakastat jotain ruokaa, mieti aina, rakastaako se sua takaisin vai tekeekö se loppupeleissä vaan kipeää. Yksipuolinen rakkaus on tässäkin suhteessa satuttavaa, joten kannattaa työstää sitä,että jatkossa rakastaakin sellaista, joka rakastaa myös sinua ja saa voimaan sinut hyvin!

Kuvaukset Lahdessa, valmiina töihin

Tällä hetkellä maha kurisee ja tekisi mieli saada jotain herkkuja rankan työpäivän jälkeen. Olen juuri matkalla Lahdesta Tampereelle. Olen koko päivän ollut kuvauksissa Lahdessa. Syöminen aina kuvauspäivinä sattuu enemmän tai vähemmän unohtumaan, sillä uudet vaatemallistot kuvataan useasti kovalla vauhdilla. Kuitenkin pystyin Lahden rautatieaseman kahviossa kieltäytymään suklaapatukoilta, vaikka ne huutelivat mua sieltä karkkihyllystä. Ja miten pystyin tähän? Mietin, että tekeekö tuo suklaapatukka mun vatsan hyvinvoivaksi. "Ei" oli helppo vastaus ainakin minulle. Ja niin sen suklaapatukan pystyin jättämään ostamatta. Tiedän omistavani todella hyvän itsehillinnän, mutta kannattaa kyllä kokeilla, jos haluat vähentää herkuttelua.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Oikein mukavaa herkutteluviikonloppua kaikille!


Susanna