Tahdonvoimaa etsimässä

Hyvää Helatorstaita kaikille! Melko hiljaiseloa on nyt ollut muutamat päivät mun osalta täällä blogin puolella. Viikkoon on mahtunut niin paljon kaikenlaista hommaa, ettei ole oikein ehtinyt tulla tänne kirjottelemaan. Ja ehkä mulla on ollut havaittavissa pientä "löysistymistä" arjen kontrolloinnissa. Lieneekö tämä mielestäni hyvä oire pillereiden lopettamisesta vai mistä, mutta olen kyllä todella tyytyväinen, että osaan ottaa asiat huomattavasti kevyemmin tällä hetkellä kuin yleensä mulla on ollut tapana. Toisaalta taas tää voi kostautuakin, sillä en yksinkertaisesti saa asioita tehtyä tällä hetkellä. Nimenomaan asioita siis, jotka vaativan ajan järjestämistä. Mieli tekee vain tehdä juuri sitä mikä milläkin hetkellä tuntuu hyvältä. Voisikohan tätä kutsua siis mukavuudenhaluksi? Entuudestaan täysin vieras asia tässä pääkopassa. 

Katsotaan miten tässä käy. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan niin, että kaikki asiat jää retuperälle ja tekemättä. Tuskin nyt kuitenkaan. Ei mun periksiantamattomuus, järjestelmällisyys ja kunnianhimo varmastikkaa kadonneet pillereiden mukana viemäriin.. Eihän?

Mitäs tässä sitten on tullut taas tehtyä. Kevät nyt ainakin tuli kolisten ja rytinällä. Nyt olisikin aika laittaa takapiha ja terassi kuntoon. Laura tossa viime postauksessa kertoikin kuinka hienoksi ja pelkistetyksi oli terassinsa laittanut. Voi että kun tuo työ olisi meilläkin jo tehty. Olen siis luistanut myös siitä tämän viikon aikana. Kuka ihmeessä tulisi ja ottaisi mun niskasta kiinni ja patistaisi sorvin ääreen tekemään tekemättömät työt? 

Eilen oli aivan ihana keli ja tulinkin suoraan töistä kotiin salin sijaan. Oli aivan pakko päästä ottamaan edes ripaus aurinkoa. Mieheni siinä samalla teki myös hiukan pihahommia ja haravoi meidän takapihan. Tämän siistimisen jälkeen on hyvä lähteä katsastamaan mitä takapihalle sitten voisi istuttaa. Onko kenelläkään mitään ideaa, mitä tällainen vihertumpelo voisi takapihalleen istuttaa kaunistamaan terassia ja melko isoa nurmikko aluetta?

Ajattelin kertoa hiukan myös Terveellinen toukokuu uutisia. Viikko olisi nyt takana tätä hullua haastetta. Mieli tekee jatkuvasti vain herkkuja, mutta lujana on pysytty eikä ole herkun herkkua tullut syötyä. Hyvä minä! Ensi viikolla tavoitteena olisikin sitten saada herkut pois mielestä. Tosin se on hirmu vaikeaa, sillä nään ympärilläni koko ajan vain herkkuja. Jollain tavalla kuitenkin pidän siitä, sillä se lisää haastetta ja tuo niitä aikaisemminkin mainitsemiani onnistumisen kokemuksia. 

Välipala kiivi

Tällaista laiskan ihanaa päivää kuuluu tälle puolelle ruutua!

Miten teillä menee?

Muistetaan nauttia pyhästä ja toisistamme!

Susanna