Tutustuin noin kuukausi sitten erääseen erittäin hienoon ja energiaa puhkuvaan henkilöön. Kuulin ystävältäni, että tämä henkilö on MB Elämäntaidon valmentaja. Otin yhteyttä henkilöön ja sovimme tapaamisen. Odotin tapaamista kuin kuuta nousevaa. Henkilö todella näytti erittäin hyvinvoivalta ja elämän iloa puhkuvalta. Hän osasi hyvin vastata mun kysymyksiin, sillä luonnollisesti olin erityisen kiinnostunut kuulemaan MB Elämäntaidon valmentaja koulutukseen liittyvistä asioista. Tapaamisen jälkeen jäin miettimään paljon asioita ja otin uudelleen yhteyttä häneen. Päätin kysyä, josko hän voisi alkaa valmentamaan mua. Olin hyvin kiinnostunut tietämään käytännössä, millaista olisi, kun joku valmentaisi mua henkisesti.
Ensimmäinen valmennus kerta olikin sitten eilen. Ja huh, mikä fiilis oli sen jälkeen. Yhtään liioittelematta on pakko todeta, että sitä fiilistä ei voi oikeasti sanoin kuvailla. Se oli jotenkin hyper onnellinen ja rauhallinen. En olisi ikinä uskonut, että joku asia tai keskusteleminen toisen henkilön kanssa saisi oman oloni noin hyväksi ja noin pienessä ajassa. En henkilökohtaisista syistä halua tunnin sisällöstä kovinkaan paljoa kertoa, mutta yhden todella tärkeän oivalluksen haluan teidän kaikkien kanssa jakaa. Valmennuksen alussa valmentajani kysyi multa, että onko sun mielestä ihminen koskaan valmis. Mietin asiaa ja vastasin, että mun mielestä ei ole, sillä ihminenhän kasvaa läpi koko elämän ja oppii uusia asioita. Valmennus eteni ja tunnin lopuksi valmentaja palasi uudelleen kysymykseen; onko ihminen koskaan valmis. Tunnin lopussa ymmärsin ehkä tämän astisessa elämässäni hienoimman asian: ihminen on aina valmis tässä ja nyt. Se millainen ihminen on tässä hetkessä riippuu ihmisestä itsestä. Meillä kaikilla on samat mahdollisuudet ja edellytykset kaikkeen, se miten mahdollisuudet käytämme riippuu meistä itsestä. Totta kai ulkoapäin tulee vaatimuksia ja velvollisuuksia sekä välillä vastoinkäymisiäkin. Se miten ulkopuolisiin asioihin reagoimme, on meidän oma päätös. Se, että menemmekö me kohti hienoja asioita täysillä jokaisesta hetkestä nauttien, vai pelkäämmekö epäonnistumista, on myös meidän oma päätös. Valmentajani kysyi sitten, että mikä on sitten pahinta mitä voi tapahtua, jos epäonnistumme? Vastasin, että pettyä itseensä ja tilanteeseen. Onko se sitten huono asia? Ei, sillä kokemuksesta voi oppia jotain ja sen voi kokea oppimisena eikä epäonnistumisena. Jollekkin nämä asiat voi kuulostaa päivänselviltä asioilta, mutta mulle se oli jotenkin oman ajattelun käännekohta.
Tunnin lopulla sain tehtäväkseni alkaa kirjoittaan kiitospäiväkirjaa. Tehtävänäni on siis joka ilta kirjoittaa päiväkirjaan 8 asiaa, joista olen kiitollinen menneessä päivässä. Valmentajani vakuutti, että päiväkirja tuo tullessaan hienoja oivalluksia ja se tulee mullistamaan mun ajatukset. Palaan myöhemmin tähän asiaan enemmän, kun olen päiväkirjaa kirjoittanut jonkin aikaa.
Valmennuksen loputtua lähdin kävelemään kohti Sokosta ostamaan sopivaa vihkoa kiitospäiväkirjaa varten. Fiilis oli todella kevyt. Kävelin pitkin katua hymy kasvoillani. Olo oli todella onnellinen juuri siinä hetkessä.
Sitä fiilistä haluan todellakin lisää.. Onnekseni sovimme uuden ajan valmennukselle. Tuskin maltan odottaa valmennusta saatika kiitospäiväkirjan tuomia oivalluksia.
Elämä todellakin on ihanaa, silloin kun oivaltaa näinkin hienoja asioita. Olen todella kiitollinen, että olen löytänyt tällaisen tavan alkaa työstään omaa elämääni ja oppimaan uutta omasta itsestäni ja kehittää itseäni henkisesti.
Näillä kokemuksilla suosittelen kaikille kokeilemaan Elämäntaidon valmennusta. Kun sen kerran kokee, sitä haluaa vain lisää.
Näissä tunnelmissa toivottelen oikein rattoisaa lauantain jatkoa ja mukavaa viikonloppua kaikille!
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdutat suuresti meidän päiväämme jättämällä kommentin!