Love Yourself

Aika on tääs vierähtynyt sellaista vauhtia, etten ole täällä bloginkaan puolella ehtinyt juurikaan käymään kirjoittamassa. Pyydän tätä anteeksi, ja kiitän kaikkia innokkaita lukijoita blogin lukemisesta, vaikka päivityksiä onkin tullut melko hitaalla temmolla lähi aikoina.

Kesä on kyllä tullut nyt kolisten ja aivan ihanista keleistä olemme kyllä saaneet nauttia. Tämä on ollut ehkä osasyynä siihen, että en ole koneelle ehtinyt. Toivotaan, että hienot kelit eivät jää vain tähän, vaan ne jatkuu läpi koko kesän.

Kesästä puheen ollen mieleeni tulikin bikinikunto ja siitä pääsemmekin aiheeseen, josta ajattelin tänään kirjoittaa. Meille suomalaisille ja erityisesti naisille, mutta miksipä ei myös miehille, on tuttu juttu se, että aina kevään tullen aletaan pohtimaan, että mitenkähän sitä pääsisikään nopeasti kesäksi bikinikuntoon. Olen alkanut pohtimaan tätä ja hiukan enemmänkin, että mistä se johtuukaan, että aina kesän tullen emme olekaan tyytyväisiä omaan kroppaamme vaan haluamme laihduttaa ja kiinteyttää itseämme bikinikuntoon. Ja mikä se bikinikunto sitten oikeastaan onkaan? Jokaisella taitaa olla oma selitys sille, mikä oman kropan kohdalla on se bikinikunto, mutta pohtikaapas tätä.. Mitä jos jokainen meistä vain päättäisikin olla bikinikunnossa ja olisi tyytyväinen omaan kroppaansa sellaisena kuin se on? Aina voi tietysti lisätä urheilua ja terveellisempää ruokavaliota terveydellisistä syistä, mutta hysteerinen bikinikunnon metsästys olisikin ohitse.

Olen pohtinut tätä sen vuoksi, sillä itse en ole juuri koskaan (lue: koskaan) tyytyväinen omaan kroppaani. Itse en havittele bikinikuntoa kesäksi, vaan pyrin siihen läpi vuoden, joka johtunee työstäni. Vaikka en metsästä bikinikuntoa kesäksi, on tavoitteeni kuitenkin sama kuin niillä jotka sitä tekevät. Olen miettinyt, että mistä se voisi johtua, etten ole tyytyväinen kroppaani, vaikka monet aina sanovatkin, että minun kohdallani se on melkein rikos. En kuitenkaan ole vielä keksinyt ihan täysin mielestäni pätevää syytä, mistä se voisi oikeasti johtua. Osasyynä ihmisten epävarmuudelle omasta kropasta on varmasti median luomat vääristyneet ihannekuva. Luulen, että monet lukevat naistenlehtiä kadehtien lehdessä olevien mallien vartaloita ja ulkonäköä. Jo valmiiksi tyytymättömät ja epävarmat naiset lukevat lehtiä, jotka ruokkivat epävarmuutta. Mutta mitäpä jos mallitkin, jotka poseeraavat lehdissä, näkevät myös peilistä epävarman ja tyytymättömän ihmisen? Olen lukenut paljon esimerkiksi bikini fitness kilpailijoiden blogeja, ja monet heistäkin ovat hyvin tyytymättömiä vartaloihinsa, vaikka ne ovat mielettömiä näin ulkopuolisen silmin.

Olemmeko me sitten liian ankaria itsellemme? Entä toisillemme?

Eilen törmäsin pitkästä aikaa erääseen vanhaan kaveriini kuntosalilla. Tämä kaveri on minun silmissäni ihan mielettömän hyvässä kunnossa ja erittäin hyvä kroppainen nainen. Hetken juteltuamme kaverini kertoi, että haluaisi laihtua muutaman kilon ja saada reidet pienemmiksi. Mulla luonnollisesti loksahti suu auki ja olin hyvin ihmeissäni, että miksi tuo aivan ihanan atleettisen kropan omaava nainen haluaa laihtua tai muokata ylipäätänsä mitään tuossa täydellisyyttä hipovassa vartalossaan. Kerroin kummasteluni kaverilleni ja aloimmekin pohtimaan asiaa enemmän. Meidän molempien historiassa on monen vuoden harrastus ja elämä esteettisen taitolajin parissa. Mietimmekin, että voiko osasyynä meillä ollakin tähän tyytymättömyyteen juuri se, että olemme joutuneet arvostelun kohteeksi lajissa, jossa kilpaillaan pitkälti oman kropan ja taitojen kanssa. Tämä voi hyvin pitää paikkansa, mutta en syytä lajiani täysin tässä asiassa kuitenkaan.

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen sen sitten tajusin: Mitä jos en enää pohtisikaan mistä se johtuu? Onko sillä oikeasti väliä, että mistä epävarmuus tulee? Mitä, jos keskittyisimme siihen, että saisimme oman olon paremmaksi?

Tästä voisi ainakin aloittaa: Jos tunnistat itsesi naiseksi tai mieheksi, joka kadehtii lehdissä poseeraavien mallien vartaloita niin suosittelen lopettamaan tai ainakin vähentämään kyseisten lehtien lukemista. Se parantaa oloasi melkoisesti.

Mitä jos nyt vain oikeasti alkaisimmekin olemaan tyytyväisiä itseemme sellaisena kuin olemme? Pystyisimmekö olemaan tyytyväisiä siihen mitä peilistä näemme? Tulisiko meistä siten onnellisempia?

Minä uskon siihen, uskotko sinä?

Mukavaa ja lämmintä torstaita kaikille!

Susanna