Mun tähän astisessa elämässä ystävät ovat näytelleet todella suurta roolia. Mulle ystävät ovat olleet aina todella tärkeitä. Olen kuitenkin melko levoton sielu ja olen matkustellut sekä asunut ulkomailla osan nuoruudestani. Jokainen ulkomailla asumani aika on verottanut ja kadottanut läheisiäkin ystävyyssuhteita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olen usein jäänyt murehtimaan näitä "unohtuneita" ja menetettyjä ystävyyssuhteita. Nykyään kuitenkin uskon, että jokainen ihminen joka on jollakin tapaa koskettanut mun sydäntä ja on ollut lähellä, on tavalla tai toisella muokannut mua sellaiseksi kuin nyt olen. Jokainen ystäväni on ollut tavallaan opettajani ja olen jokaiselta oppinut jotain, kiitos siitä siis ystävilleni, niin tämän hetkisille kuin menneillekkin. Enää en murehdi menetettyjä ystäviä, vaan muistelen niitä lämmöllä ja toivon kaikille, myös niille joiden kanssa en enää säännöllisesti ole yhteydessä, oikein onnellista elämää.
Olen oppinut, että kaikkia ei voi miellyttää ja kaikkea ei voi saada, ja se pätee myös ystävyydessä. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen, että minulla on joukko ihmisiä tukena ja kannustamassa mua elämän suruissa ja iloissa. Olen saanut monia vanhoja menetettyjä ystäviä takaisin, mutta samaan aikaan olen myös menettänyt joitakin. Sellaista se elämä on!
Eilen eräs erittäin tärkeä ystäväni oli tekemässä lähtöä elämysmatkalle Thaimaaseen. Mieleeni nousi paljon tunteita, niin haikeita kuin iloisiakin. Olen erittäin onnellinen ystäväni puolesta, kuinka hienoa on kun on mahdollisuus lähteä ja ottaa irtiotto kaikesta tutusta ja turvallisesta. Tilanne herätti syviä tunteita siitä, että tämä ystävä on tosi ystävä, jota tulen kaipaamaan kaikki ne viikot, kun hän on matkallaan. Meidän ystävyydessä on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta uskon, että jokainen kohtaamamme este ja vastoinkäyminen on vain vahvistanut meidän ystävyyttä. Olen myös oppinut tämän ystävyyden myötä sen, että kuinka tärkeä voimavara ystävyys on, ja sen mikä merkitys pitkällä ja todellisella ystävyyydellä on erityisesti silloin kuin toisella on vaikeaa.
Haluan, että nyt pohdit onko tällä hetkellä sinulla sellainen ystävä, jolle haluaisit soittaa ja kysyä kuulumisia, joku jota olet ikävöinyt? Mitä jos tänään soittaisitkin hänelle, ja kysyisit mitä hänelle kuuluu. Olen varma, että ystäväsikin on miettinyt sinua, mutta elämä ja kiire vain vie ihmisiä erilleen. Jos taas ajattelet samoin kuin minä, että menneet ystävyydet ovat lahja, mutta koet olevasi onnellinen tässä ja nyt niiden ystävien kanssa, jotka ovat sinun tukenasi, niin soita tai laita viesti muistutuksena rinnalla kulkevalle ystävällesi kuinka tärkeä hän on. Pienet teot ja sanat johtavat usein suuriin asioihin.
Mukavaa ja aurinkoista keskiviikkoa! Lähetän hymyn jokaisen huulille.
Susanna
